Aika

Aikaa on kulunut enemmän kuin tuo lupaamani viikko enkä ole kirjaintakaan saanut aikaiseksi – tähän blogiin ainakaan. Aika on kummallista. Se valuu ulottumattomiin ja ennen kuin huomaatkaan, on mennyt viikko ja toinenkin. Voit vain ihmetellä, minne ne viikot katosivat ja mitä sait aikaiseksi.

Onko ihmisen pakko saada jotain aikaan? Kuka niin käskee tai missä niin lukee? Oma ikäpolveni ja monet sitä aikaisemmat sukupolvet on kasvatettu kuitenkin niin, että joutenolo ei ole kunniaksi – ihmisen täytyy tehdä jotain oikeuttaakseen olemassaolonsa.

Jatkuva suorittaminen syö kuitenkin luovuutta. Kävely metsässä tai hetki lempituolissa kahvi- tai teemukin kanssa siivittää ajatukset lentoon ihan eri tavalla kuin pakolla tekeminen. Itse olen sitä jo jonkin aikaa harjoitellut ja voin todeta, että toimii.

On myös todettu, että ylitöissä työteho laskee, puhumattakaan yöneuvotteluista. Ehkä pieni tai vähän isompi luova tauko tuottaisi myös valtakunnan ja miksei kansainväliselläkin tasolla parempia ja harkitumpia päätöksiä - eikä tarvitsisi verovaroin kustantaa öiseen aikaan tapahtuvia tehottomia neuvotteluja.

Alkaa olla nukkumaanmenoaika - ei siis neuvotteluaika.

On mennyt syys ja talvi on jo ovella. Muista talvirenkaat ja toppatakki,
 unohtamatta pipoa... ja heijastinta!