Arvaamattomia ajatuksia

Minulla oli eilen virallinen witutuspäivä. Saatatte ehkä luulla, etten pääse tuosta w-sanasta millään eroon, mutta kyse ei ole siitä. Kuluneen viikon aikana tapahtui sen verran monta asiaa, jotka aiheuttivat ylimääräistä hammasten kiristystä. Niinpä negatiivinen mielialani oli huipussaan eilen ja sovimme mieheni kanssa, että pidän virallisen witutuspäivän. Sain ihan rauhassa olla huonolla tuulella eikä minun tarvinnut selittää tai  etsiä   syitä muista, sillä syy löytyi tämän hiuspehkon alta. Virallinen witutuspäivä ei juurikaan eroa normaalista päivästä – normaalit menot ja toimet hoidetaan, mutta elämän tilanteesta riippuen kanssaihmiset helpottavat joitakin asioita, jotta mieliala pääsee nousemaan normaalille tasolle. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, etten vaivannut päätäni ylimääräisillä kotitöillä enkä esimerkiksi osallistunut ruoanlaittoon, vaan katsoin rästiin jääneen osan lempisarjastani Downton Abbeystä ja neuloin samalla itselleni collegehousuja. Keinutuoliin tarjoil

Alla on katkelma äidin ja täysi-ikäisen nuoren miehen keskustelusta puolen päivän jälkeen, iltapäivän puolella. - Huomenta. - No, wittu. - Alkaa olla jo aika nousta ylös. - Joo, joo – wittu, saatana. Hiljaisuus ja jonkin ajan päästä parven portaat narisevat. Nuori mies avaa ja sulkee jääkaapin oven. - Äiti, voisitko sä tehdä mulle smootia? - No, wittu. (Jos et voi lyödä heitä, liity heihin.) Seuraava katkelma tapahtuu autossa kymmenen minuutin automatkalla rautatieasemalle. Äiti vie nuoren miehen junalle ja matkan aikana hän juttelee harvakseltaan saamatta vastausta nuoren miehen keskittyessä puhelimeensa. Lopulta ollaan asemalla ja äiti toistaa vähän aikaisemmin esittämänsä kysymyksen. - Vittu, oo ees vähän aikaa hiljaa! - Kysyin jo kahdesti, että moneltako pääset? - Mitä vittua se sulle kuuluu! - No, hommaa sitten itse kyyti kotiin. Autossa vallitsee hiljaisuus äidin ajaessa asemalle ja pysäköidessä auton. Nuori mies asettelee kuulokkeita korvilleen,

Pakkaset ja talvi ovat nähtävästi tulleet jäädäkseen ja hyvä niin. Ulkona liikkuessa kunnon kauluri on kuitenkin tarpeellinen täydentämään lämmintä talvipukeutumista, varsinkin, kun ehdimme jo tottua joulukuun leutoihin syyskeleihin.  Joulun alla löysin villasekoitelangan, joka ei kirvellyt ihoa vasten – Novita Aavan. Innostuin neulomaan siitä kaulureita paitsi itselleni myös joululahjoiksi, sillä lanka tuntui miellyttävältä neuloa ja kauluri valmistui nopeasti. Laitan ohjeen alle, jos joku sattuisi olemaan lämpimän kaulurin tarpeessa J Eri ihmisille eri väriset – mieltymysten mukaan J Punainen – lämmin väri talven pakkasiin Tarvitaan siis kerä (100 g) Novita Aava-lankaa (tai muuta miellyttävän tuntuista, samanvahvuista lankaa) ja 40 tai 60 cm:n pyöröpuikot kokoa 8. Mielestäni 40 cm:n puikot olivat näppärämmät, sillä minun käsialallani kaulurin ympärysmitaksi tuli noin 54 cm ja korkeudeksi noin 44-45 cm. Luo 78-80 silmukkaa ja neulo alkuun muutama senttimetri

Vuoden alku tuo mukanaan usein uusia asioita, päätöksiä ja lupauksia, joiden pitäminen on enemmän tai vähemmän vaikeaa. Laihduttaminen, kuntoilu, uusi harrastus sekä lukemattomat muut kohteet odottavat edellistä vuotta aktiivisempaa uutta vuotta. Vuodenajan vaihtumisella on usein samanlainen vaikutus – kukapa ei olisi aloittanut syksyn tullen uutta harrastusta. Itse päädyin kokeilemaan pari, kolme vuotta sitten kesän korvalla uteliaisuuksissani suoliston tyhjentämistä. Luin lehdestä villiravintoon innostuneen henkilön haastattelun, joka kertoi, miten pääsee aloittamaan puhtaan ja terveellisen elämäntavan (siis villiravinnon) puhtaalta pöydältä. Minä kokeilunhaluisena innostuin kokeilemaan, tehoaisiko hänen mainitsemansa keino. Voisiko  suolistonsa  tyhjentää pelkän suolaveden avulla ? Tein kaksi litraa laimeahkoa merisuolaliuosta hänen ohjeensa mukaan ja nautin sen kahden tunnin aikana, jonka jälkeen sen oli määrä vaikuttaa. Nieltyäni vaivoin viimeiset tipat kahdesta litrasta suu