Arvaamattomia ajatuksia

Aika suorastaa viuhuu ohitse, kun sen pitäisi kulua vähän hitaammin. Maanantai pyörähti keskiviikoksi ennen kuin huomasinkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannustan itseäni kyseisellä sanonnalla erityisesti silloin, kun aikataulut paukkuvat – sanonta on ollut puolellani useammin kuin kerran tai kaksi ;) Pohdimme eräänä kuluneen viikon iltana törmäillessämme fiksumman puoliskoni kanssa ahtaassa vessassa, että joitakin toimia helpottaisi, jos ihmisen nykyiset kaksi silmää olisi sijoitettu toinen toiselle puolelle päätä – siis kyklooppimaisesti. Symmetrian täyttämiseksi myös toinen korva olisi toisen silmän kanssa samansuuntaisesti eteenpäin. Hiusten laittaminen helpottuisi, kun mahdollisuuksien määrä vähenisi. Ponnaria ei voisi pitää kuin sivulla, jos ei haluaisi olla toiselta puolen sokea. Tällöin molemmin puolin päätä heiluisivat saparot tai letit, tai toinen puoli olisi auki toisen ollessa kiinni. Myös päälaelle sijoittuva nuttura olisi hyvä vaihtoehto... Olisihan ...

”Helppoa kuin heinänteko”, ”sekaisin kuin seinäkello” ja ”pää on ihan tyhjä” – sanontoja, joita käytän itsekin, jos en ihan päivittäin, niin melko usein kuitenkin. Tarkemmin mietittynä ne eivät pidä lainkaan paikkaansa. Heinänteko on nykyihmiselle kaikkea muuta kuin helppoa. Kuinkahan moni ikäluokkaani nuoremmista ihmisistä on ollut heinäpellolla? En usko, että kovin moni. Heinänteko on katoavaa kansanperinnettä, jota saatetaan lähinnä harrastaa jossain päin pienessä mittakaavassa perinteen säilyttämiseksi. Itse olen lapsena ollut heinäpellolla lähinnä haravan varressa sekä ahomansikoiden ja eväiden syönnissä. Entä sitten se seinäkello – onko se sekaisin? Perheemme seinäkello raksuttaa eteisen seinällä tarkasti kuluvaa aikaa, kunhan sen vain muistaa vetää viikoittain. Se on tarkemman puoliskoni tehtävä – onhan kello perintö hänen mummoltaan. Soittopuolta kyseisestä kellosta ei vedetä. Valvoimme (minä ja vanhin poikamme) viikon verran kellon tultua kotiimme hyväunisen puoliskon...