Arvaamattomia ajatuksia

Totesin kuluneena viikonloppuna rauhallisen keski-ikäisen arkemme muuttuneen lopullisesti vilkkaaseen pentuarkeen uteliaan ja virkeän koiranpennun kanssa. Listasin mielessäni, mitä kaikkea nykyään täytyy huomioida, jotta arki sujuisi mahdollisimman vähäisin yllätyksin. Säilytimme kesäkuuhun asti läppösiämme ja alligaatoreitamme (lue: piraatticrocseja) takaterassilla ja ulkoportailla. Sieltä ne oli helppo sujauttaa jalkaan käydessään puutarhassa, liiterillä tai autotallissa. Nyttemmin kengät on siirretty eteiseen, poikkeuksena yhdet alligaattorit, joita säilytän takaterassin pöydällä sekä yksi miesten paripuoli, jonka kaveri on määrittämättömässä paikassa puutarhassamme.  Varoitamme myös vieraitamme jättämästä kenkiä vartioimatta ulkoportaille. Aina tosin vartiointikaan  ei   auta, jos haltijan etäisyys kenkiin on pitkä – pentu on todella nopea käänteissään. Juomapulloaan ei voi laskea käsistään pennun ulottuville, sillä se päätyy ajatustakin nopeammin pennun hampai...

En olisi uskonut, mutta pakkohan se on uskoa, kun omin silmin näkee ja kokee. Kyse on siis kuorintasukista, joista kerroin viikko sitten. Aluksi jaloissani ei tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, jos normaaleja karheampia kantapäitä ei huomioida. Keskiviikkoisen saunomisen seurauksena jalkateräni alkoivat muistuttaa kuorineen keitettyjä perunoita siten, että pystyin kuorimaan jalkaterien ihon, kuten kuorin keitetyn perunan – nahka lähti levyinä vetämällä. Lauantaisen saunomisen jälkeen istuinkin jo lattialla ”kuorimassa” jalkojani ja täytyy tunnustaa, etteivät kantapääni ole vauva-aikojen jälkeen olleet kertaakaan yhtä pehmeät kuin nyt. Sukat toimivat ja lopputulos oli luvatunlainen. Jos tiedossa on kesäjuhlat, joihin laittaisi mielellään sandaalit, mutta karheiden kantapäiden ja jalkapohjien vuoksi ei ilkeä, voi unohtaa niiden häpeilyn. Tämän yhden kokemukseni perusteella voin suositella sukkia kaikille sandaalin käyttäjille ja muillekin pehmeät jalkapohjat haluaville. Itselläni...

Tein viikonloppuna heräteostoksen isolla hoolla. Ostin paikallisesta marketista kuorintasukat, jotka eivät todellakaan liity millään tavalla perunan tai minkään muunkaan juureksen tai hedelmän kuorimiseen. Nämä sukat (jos sukista voi puhua) oli tarkoitettu jalkapohjan kuivan ihon kuorimiseen. En ymmärrä vieläkään, miten eksyin kenkäosastolle ja miten ylipäätään mieleeni tuli poimia kyseinen tuote ostoskoriin. Jonkinlainen tilapäinen (toivottavasti) mielenhäiriö nähtävästi riivasi minua, sillä en edes tiennyt, paljonko kyseiset sukat maksoivat – kuljetin ne vain kiltisti kassalle ja maksoin silmää räpäyttämättä. Siinä vaiheessa, kun katsoin kassakuitista hinnan (rapiat päälle 20 euroa), vähän kirpaisi, mutten voinut enää perääntyä, sillä paketti oli jo ostoskassissa. Testasin sukkia illalla saunan jälkeen. Läpsyttelin muovipusseja muistuttavat, nestettä täynnä olevat sukat jaloissani puolentoista tunnin ajan. Onneksi laitoin niiden päälle oikeat sukat, jotta ne pysyisivät jaloissa...

Elämä ilman villasukkia on talvella miltei mahdotonta. Niinpä omistankin niitä lähes parikymmentä paria – erivärisiä ja -vahvuisia sekä eripituisella varrella varustettuja. Äitini on pääasiallinen perheeni villasukkavarustaja, kuten myös sisarusteni perheiden. On aina yhtä jännittävää nähdä, minkä väriset sukat saan tänä jouluna. Syksyllä uusien villalankojen kotiuduttua kauppoihin pongasin paikallisesta marketista Novitan 7 veljestä Raita-lankojen useat eri värivaihtoehdot ja ostin niitä useampia keriä. Raita onkin mainio lanka, jos inhoaa langanvaihdossa tulevia langanpätkiä sekä niiden päättelyä, kuten allekirjoittanut tekee. Halusin varren raitojen kulkevan pystysuunnassa, minkä vuoksi kehitin oman mallin, jonka ohjeen jaan nyt kaikille halukkaille kokeilijoille. Varsi on toteutettu aina oikein neuloen ja samaa mallineuletta on käytetty myös kantapäässä, joka on tehty lyhennetyin kerroksi – siinä ei siis ole kavennettu silmukoita. Nopea neuloja ehtii vielä neuloa sellaise...