Arvaamattomia ajatuksia

Taivas on pilvessä ja pihalaatat ovat märkiä. Y öllä on satanut l ähes kahden kuukauden sateettoman jakson jälkeen. Sade on ollut kovaa, sillä metsäpolulla on sadeveden kuljettamia neulaskasoja, joiden seassa on ennenaikaisesti kellastuneita koivun lehtiä. Alkukesä on ollut erikoinen. Juhannuksen aikaan kukkivat luonnonkukat ovat kukkineet jo kauan aikaa sitten ja pihan reunustan juhannusruusun terälehdet ovat varisseet kellastuneina maahan. Tienvarren komeat ja värikkäät lupiinitkin alkavat olla kukintansa lopussa. Kun tähän lisätään taivaalla seilaavat harmaat pilvet, on tunnelma pikemminkin syksyinen kuin keskikesän juhlaa enteilevä. Muistanpa juhannuksen tältä vuosituhannelta, jolloin turkishaalarikaan ei ollut liian kuuma. Oli sää mikä hyvänsä elämme vuoden valoisinta aikaa, johon kuuluvat monenlaiset perinteet, tavat ja taiat. Tunnetuin juhannustaioista lienee luonnonkukkien kerääminen tyynyn alle, jotta yrttien kerääjä saisi tulevan siippansa juhannusyön uniinsa. Olen un

Nurmikko ratisee jalkojen alla ja metsässä sammal käyttäytyy samoin. Metsäpolulla näkee yhä useammin   keltaisia lehtiä  loppukesän tavoin. Puut tiputtavat ylimääräiset lehdet, sillä vettä ei riitä kaikkien lehtien yhteyttämiseen, ja osa luopuu leikistä jo ennen kuin kesä on edes alkanut. Loppukevät ja alkukesä ovat olleet todella kuivat – kunnollisesta sateesta alkaa olla aikaa liki kaksi kuukautta. Viimeksi kuluneen viikon aikana kaksi lyhyttä sadekuuroa on raikastanut ilmaa hieman, mutta rajujen ja lyhyiden kuurojen tuoma vesi on valunut noroina kovaksi kuivunutta maan pintaa pitkin ojiin sekä muihin maan pinnan syvennyksiin tyydyttämättä kasvien janoa. Normaaliksi mieltämämme kesä taitaa olla jo harvinaisuus. Vettä joko sataa tulvaksi asti tai satamattomuus laskee vesistöjen veden pintaa useita kymmeniä senttejä ja vaikuttaa lopulta myös pohjavesiin. Onko tämä alkavaa ilmastonmuutosta vai normaalia vuosien välistä vaihtelua? Kukapa tietää. Ilmastonmuutoksen ollessa kyseessä o