Kesäistä eloa ja oloa :)

Nurmikko ratisee jalkojen alla ja metsässä sammal käyttäytyy samoin. Metsäpolulla näkee yhä useammin keltaisia lehtiä loppukesän tavoin. Puut tiputtavat ylimääräiset lehdet, sillä vettä ei riitä kaikkien lehtien yhteyttämiseen, ja osa luopuu leikistä jo ennen kuin kesä on edes alkanut.

Loppukevät ja alkukesä ovat olleet todella kuivat – kunnollisesta sateesta alkaa olla aikaa liki kaksi kuukautta. Viimeksi kuluneen viikon aikana kaksi lyhyttä sadekuuroa on raikastanut ilmaa hieman, mutta rajujen ja lyhyiden kuurojen tuoma vesi on valunut noroina kovaksi kuivunutta maan pintaa pitkin ojiin sekä muihin maan pinnan syvennyksiin tyydyttämättä kasvien janoa. Normaaliksi mieltämämme kesä taitaa olla jo harvinaisuus. Vettä joko sataa tulvaksi asti tai satamattomuus laskee vesistöjen veden pintaa useita kymmeniä senttejä ja vaikuttaa lopulta myös pohjavesiin. Onko tämä alkavaa ilmastonmuutosta vai normaalia vuosien välistä vaihtelua? Kukapa tietää. Ilmastonmuutoksen ollessa kyseessä olemme puolivillaisilla toimenpiteillämme jo pahasti myöhässä sen ehkäisyssä.

Jokaiselle jokin esine tai tekeminen on ylitse muiden – koirallemme se on ehdottomasti pallot. Se juoksisi pallojen perässä vaikka kuinka kauan, sillä nuoresta iästään johtuen sillä riittää virtaa loputtomiin. Pieni ukkonenkaan ei haittaa harrastusta, minkä toukokuun alkupuolella lyhyt, mutta raju ukkonen osoitti todeksi. Menimme ulos pallottelemaan, mutta nopeasti nousseet ukkospilvet lopettivat tavanomaisen leikkihetkemme lyhyeen. Koiramme oli sitä mieltä, että leikki jatkukoon päälle nousseesta ukonilmasta huolimatta ja se parkkeerasi itsensä kahden pensaan väliin, mistä sillä oli hyvä näkymä palloon. Lopulta se luovutti läpimärkänä ja pettyneenä – tyhmä emäntä, joka pelkää sadetta sekä salamoita ja jyrinää.

Samainen lemmikkimme ”tappoi” eteisen maton jäätyään useaksi tunniksi yksin kotiin. Yleensä se lepäilee yksin ollessaan olohuoneen ikkunan edessä (tai luvattomasti nahkasohvalla), mistä se näkee pihaan tulijat. Luultavasti kyseinen matto oli käynyt hankalaksi ja se päätti tehdä siitä selvää. Lopuksi se vei maton raadon olohuoneeseen ja viimeisteli työnsä siellä. Niinpä kotiintulijaa kohtasi eteisessä pieneksi silputtu maton puru, jonka muodostama vana johti eteisestä olohuoneen puolelle. Imuriahan siinä tarvittiin – sitä koiramme vihaamaa kapinetta. Sitä kuitenkin saa, mitä tilaa.

Ensi keväänä en ehkä saa nauttia sipulikasviemme kukinnasta. Tänä keväänäkin se jäi vajaaksi, sillä ahkerampi puoliskoni ajoi ne ruohonleikkurilla matalaksi ennen kuin ne ehtivät täyteen loistoonsa. OIen havainnut vuosien mittaan, että pihallamme selviävät hengissä vain voikukat, sammal ja kurtturuusut. Viimeksi mainitut parturoitiin reilu kuukausi sitten maan tasalle, mutta kuivuudesta huolimatta pensaat ovat jo usean kymmenen senttimetrin korkuisia. Loppukesästä ne saattavat tehdä jopa muutaman kukan. Niistä valmistan jälleen kasvovedeksi käyttämääni kotitekoista ruusuvettä. Pensaiden parturoinnin jälkeisen ajan olen selvinnyt viime kesänä pakastamieni ruusuvesijääpalojen avulla.

Kohta vuoden ikäinen lapsenlapsemme piipahti meillä isänsä kanssa. Isä vei lapsen tutustumaan trampoliiniin ja menin mukaan tarkoituksenani ottaa tapahtumasta muutaman kuvan sekä lyhyen videon. Katsellessani nauhoittamiani videoita niissä kaikissa oli pieni, mutta häiritsevä vika – kuvaaja (eli allekirjoittanut) söi purukumia videoidessaan. Vaikka luulin olleeni hipihiljaa, purukumin puremisen ääni voimistui videolla moninkertaiseksi ja se oli niin ärsyttävää, että poistin videot paria lukuun ottamatta. Huomautan usein fiksummalle puoliskolleni ja tyttärelleni purukumin syömisestä aiheutuvasta ”lässytyksestä”, mutta on kai tunnustettava, että lässytän itsekin – ja vieläpä melko äänekkäästi.

Jos purukumin syöminen tuottaa noinkin kuuluvan äänen, miksei kyseistä ääntä voisi jalostaa vaikkapa kuorolässytykseksi. Kuorossa voi laulaa, huutaa ja tuottaa monenlaisia ääniä eri korkeuksilla ja voimakkuuksilla – ehkä myös lässyttää. Purkan purijat voisi olla ensimmäisen purukumin syömisen ääniin perustuvan kuoron nimi. Se tosin kuulostaa tylsältä, mutta kertoo toiminnan luonteen. Olisivatko Lässyn lässyn tai Turhan lässyttäjät kuitenkin parempia vaihtoehtoja? Pistetään purukumia poskeen ja nautitaan kesästä.

Aurinkoista oloa kohti juhannusta 🌞

Lehvästön kätkössä on helteelläkin viileää...