Arvaamattomia ajatuksia

Juhannus tuli ja meni. Päivä alkaa jo lyhentyä - syksyä kohti mennään. Jouluihmiset alkavat vähitellen suunnitella tulevaa joulua… Kuulostaako kamalalta? Varmaan, sillä monella on vielä kesäloma pitämättä. Oikeastaan kesä alkaa olla parhaimmillaan: koronarajoitukset helpottavat, ja helteet hellivät (kurittavat) Suomen niemeä. Itse tosin toivoisin välillä sadetta tähän painostavaan kuumuuteen, sillä tälle pohjoisen ihmiselle riittäisi vähempikin lämpö. Luontokin kiittäisi. Säästä on kuitenkin turha valittaa. Siihen emme voi vaikuttaa, mutta oloaan voi helpottaa omalla asenteella. Ei lämmin luita riko, sanoi mummuni, ja  fiksusti  sanoikin. Muistellaan sitten talvella haikeina kesän lämpimiä kelejä, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja varpaita paleltaa. Keskikesän ajanvietteeksi tarjoan teille kolmiosaisen kesänovellin, joka alkaa kuvan alta. Tarina kertoo Ainosta, joka tapaa erikoisen juhannusheilan. Juhannusruusut kukkivat kerrankin juhannuksena. Juhannusheila (1/4)   Kevyt ...

Taivas on pilvessä ja pihalaatat ovat märkiä. Y öllä on satanut l ähes kahden kuukauden sateettoman jakson jälkeen. Sade on ollut kovaa, sillä metsäpolulla on sadeveden kuljettamia neulaskasoja, joiden seassa on ennenaikaisesti kellastuneita koivun lehtiä. Alkukesä on ollut erikoinen. Juhannuksen aikaan kukkivat luonnonkukat ovat kukkineet jo kauan aikaa sitten ja pihan reunustan juhannusruusun terälehdet ovat varisseet kellastuneina maahan. Tienvarren komeat ja värikkäät lupiinitkin alkavat olla kukintansa lopussa. Kun tähän lisätään taivaalla seilaavat harmaat pilvet, on tunnelma pikemminkin syksyinen kuin keskikesän juhlaa enteilevä. Muistanpa juhannuksen tältä vuosituhannelta, jolloin turkishaalarikaan ei ollut liian kuuma. Oli sää mikä hyvänsä elämme vuoden valoisinta aikaa, johon kuuluvat monenlaiset perinteet, tavat ja taiat. Tunnetuin juhannustaioista lienee luonnonkukkien kerääminen tyynyn alle, jotta yrttien kerääjä saisi tulevan siippansa juhannusyön uniinsa. Olen un...