Arvaamattomia ajatuksia

Se oli kaunis keitin. Musta vastuspuomi kulki kaarevana hyvin muotoillun lasipannun ja mattapintaisen suodatinsuppilon yli. Pannu oli vakaa eikä kaadettaessa valuttanut kahvia pöydälle edes pannun ollessa täynnä. Sen kansi oli tukeva ja pysyi hyvin paikoillaan. Pyöreä ja korkea vesisäiliö oli irrotettava. Se oli kätevä täyttää vesikraanan alla eikä täyttämiseen tarvinnut erillistä kannua. Neljäsosalitran välein jaoteltu asteikko erottui selkeästi ja silmiä hivellen läpinäkyvästä säiliöstä, sillä puolessa vuodessa numerot eivät ehtineet kulua himmeiksi. Pesimme keittimen osat hellävaraisesti käsin ehkäistäksemme suodattimen mattapinnan tai säiliön numeroiden kulumista. Pannun tosin pesimme joskus koneessa kantta lukuun ottamatta, mutta vain silloin tällöin. Mikään ei kuitenkaan auttanut – keittimet eivät viihtyneet luonamme. Ne sanoivat yhteistyösopimuksen irti m elko tasaisesti   puolen vuoden välein – kaikki neljä. Lopulta meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää haike...

Aurinko hellii Etelä-Suomen talvilomalaisia ja pakottaa ulkoilijan etsimään aurinkolasit pitkän pimeän jälkeen. Hanki on puhtaan valkoinen ja heijastaa tehokkaasti auringon säteet häikäisten kulkijan. Lisääntynyt valo virkistää mielen, mutta voi myös aiheuttaa migreeniin taipuvaiselle vihlovan päänsäryn. (Suo siellä, vetelä täällä sanoisi vanha kansa.) Jos katsoo tarkasti hangen valkeaa pintaa, siinä voi erottaa pieniä mustia pilkkuja, jotka saattavat hävitä äkkiä ja ilmestyä jälleen vähän matkan päähän. Ne ovat noin millimetrin kokoisia hyppyhäntäisiä. Jos niitä yrittää koskea, ne hyppäävät eri paikkaan, sillä niillä on peräpäässään pieni väkänen, joka sinkauttaa ne turvaan. Kuinkahan monta hyppyhäntäistä olenkaan syönyt elämäni aikana? Olin näet lapsena kova syömään lunta ja olenpa verestänyt niitä muistojani myös aikuisiällä. Kevään tulo herätti myös muurahaiset. Joitakin päiviä sitten perheemme nuori mies yllätti vessan lattialta toista kymmentä ei-toivottua vierasta. Muut...

Eipä aikaakaan, niin voi kauhistus! Täsmälleen niin. Tietokone teki sen taas tai oikeammin sen oheislaite – nimittäin tulostin. Se mokoma hävitti kykynsä tulostaa väritulosteita juuri, kun olisin niitä kipeimmin tarvinnut. Ohjaimen päivitys? Mikä ohjain? Tulostimeni on jo sen verran vanha, että kyseisen laitteen joutuu etsimään valmistajan sivuilta manuaalisesti... Minä niin vihaan näitä tietoteknisiä ongelmia! Kumpi olisi tehokkaampi keino, manaus vai rukous? Onhan se manauskin eräänlainen rukous, sillä perkele oli muinainen ukkosen jumala. Taitaa olla viisainta lähteä koiran kanssa lenkille rauhoittumaan. Lenkin jälkeen tulostin pelitti jälleen – kiitos ja ylistys! Meillä tietoteknisesti kömpelöillä taitaa olla ihan oma suojelusenkeli. Vanhakin vika korjautui ja tulosteet ovat laadukkaita. Ilo tulostimen toimimisesta oli ennenaikainen, sillä seuraavana päivänä laite tulosti jälleen mustavalkoista. Ehkä se huomasi edellispäiväisen epätoivoni ja päätti toimia hetken aikaa. Alan ...

Ärsyttää, suututtaa, harmittaa – tunnetiloja, joiden aikaansaamiseen ei tarvita usein kovinkaan isoa vastoinkäymistä. Havahduin, kun tunnistin kyseiset tunnetilat itsestäni turhan usein viime viikkojen aikana. Päätin kirjoittaa syyt muistiin pohtiakseni, oliko minulla todella syytä moiseen. Muistiinpanot kuitenkin unohtuivat pahimman ärsytyksen aikana sekä sen jälkeen. Joitakin syitä jäi kuitenkin mieleen. Tietokoneen tai sen ohjelman toimimattomuus oli ehdoton ykkönen. Toiseksi nousi rintaliivin olkaimen valuminen toistuvasti koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolmannen sijan sai eteisen väliovien tai kaapin ovien auki jättäminen tai valojen palaminen tyhjässä huoneessa. Viimeksi mainittu jonkun toisen toteuttamana (tietysti) – minä en moista hajamielisyyttä harrasta (tunnusta). Hajasijoille jäivät esimerkiksi perheen jäsenten piittaamattomuus pyykin lajittelussa (kaikki pyykit samaan koriin/pesuun), epäkohteliaat asiakaspalvelijat ja lähimmäiset sekä kuskit, jotka eivät osaa ajaa l...

Sade ropisee kirjoituspöytäni äärestä näkyviin pensaisiin. Lehdet ovat täynnä kimaltavia sadepisaroita ja niitä tippuu jatkuvasti lisää – osa valuu maahan ja antaa tilaa uusille tulijoille. On elokuu, viimeinen kesän kuukausista. Koulut alkavat ja moni on jo palannut lomalta työnsä ääreen, mutta joillakin loma on vasta edessä. Kesä on ollut sateinen ja hellepäivien lukumäärä on jäänyt keskimääräistä pienemmäksi  – yksi kesän  keskustelujen kestoaiheista. Useita se harmittaa, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita asia ei liikuta sanottavammin. Itse kuulun jälkimmäisten joukkoon. Olen tyytyväinen, jos kesällä sekä sataa että paistaa, eikä lämpötilan tarvitse kivuta juuri yli kahdenkymmenen. Nykyisen kaltaiset lähes jatkuvat sadekuurot rasittavat kuitenkin marjan- ja maanviljelijöitä, joiden elinkeino on riippuvainen luonnonolosuhteista. Kohtuullinen määrä kesän lämpöä ja D-vitamiinia sekä marjaenergiaa varustaa meidät pohjoismaalaiset syksyyn ja talveen sekä auttaa jaksamaa...

Havahduin kummalliseen rämisevään ääneen ja hetken luulin kallioporarin eksyneen pihallemme poraamaan olematonta kalliota. Räminä jatkui ja äänen lähde tarkentui keittiöön, jonne menin pikimmiten selvittämään tilannetta. Äänen lähteeksi paljastui lopulta kahvinkeittimemme – se kolmas versio. Yritin sammuttaa epätoivoisesti vedenpuutteesta kärsivää keittintä, mutta se ei totellut virtanäppäintä ja viimeisenä keinona kiskaisin pistokkeen seinästä – keitin vaikeni. Laitettuani pistokkeen takaisin pistorasiaan keitin totteli jälleen virtanäppäintä. Joko keittimellämme oli oma tahto tai meillä kummitteli… tai viimeajat hiljaiseloa viettänyt kotitonttumme oli aktivoitunut. Kerroin kahvinkeittimen toilailusta fiksummalle puoliskolleni, joka uskoi lopulta kertomukseni – pienellä varauksella tosin. Kunnes kahvinkeitin ilmoitti kuluneena viikonloppuna omasta tahdostaan myös hänelle. Ihmettelimme, että mikä mahtoi tehdä kahvinkeittimistämme joko toimimattomia tai hulluja ja hyperaktiivisia. O...

Tämän vuoden tammikuussa ostimme uuden kahvinkeittimen, vaikka vanha toimi vielä aivan hyvin. Tämän taustalla oli parempimuistisen puoliskoni sitkeä myyntipuhe. Hän oli unohtanut viimeksi kuluneen vuoden aikana kahvinkeittimen päälle muutaman kerran ja halusi ennaltaehkäistä mielessään syntyneen uhkakuvan tulipalosta, jonka aiheuttajana olisi päälle unohtunut kahvinkeitin. Niinpä lopulta menimme kauppaan ja valitsimme vähintään samantasoisen keittimen varustettuna virtakytkimen aikakatkaisulla… Tai mieheni valitsi, sillä jätin lopullisen ratkaisun hänelle, sillä hänhän sitä uutta keitintä vaati. Uuden keittimen ostosta on nyt noin seitsemän kuukautta aikaa ja sen uuden, silloin ostetun jälkeen meillä on menossa kolmas keitin. Ensimmäinen keitti liian haaleaa kahvia ja toinen lopetti keittämisen kokonaan. Nyt jännitämme, kuinka kauan tämä kolmas keittää meille kahvia. Takuu tosin on toiminut mainiosti, sillä toimimattomien keittimien tilalle olemme saaneet nopeasti uuden eikä valmi...

Koulut alkavat, sateet lisääntyvät ja sää viilenee. Vuodenajat vaihtuvat eikä siinä auta minkään valtakunnan aurinkotanssit. Sään viilenemisen myötä myös eriasteiset flunssat nenän valumisineen ja kurkkukipuineen astuvat kuvaan mukaan. Tyttäreni valitti viikonloppuna kurkkukipua ja muutaman kurkkutabletin jälkeen turvauduimme vanhaan ja hyväksi koettuun konstiin – suolavedellä kurlaamiseen. Kiehuvan kuumaan veteen (noin 1 dl) liuotetaan 1-2 teelusikallista (tai niin paljon kuin sitä vain liukenee) hienoa merisuolaa (tai ruokasuolaa, kunhan se vain on suolaa) sekä liuoksen jäähdyttyä kurlataan kurkku eikä huuhdella sitä sen jälkeen. Kuumaan veteen siksi, että suola liukenee siihen nopeammin kuin kylmään. Pahaahan se on, mutta tehokasta – muutaman kurlauskerran jälkeen kurkku yleensä paranee. Desilitra kerralla riittää, sillä enempää ei pysty kurlaamaan. Angiinaan tosin suosittelen hakemaan hoidon lääkäristä. Tyttäreni yökki kurlatessaan, mutta muisti lapsena hoetun Muumimamman sa...