Kaikenlaista höpötystä :)

Koulut alkavat, sateet lisääntyvät ja sää viilenee. Vuodenajat vaihtuvat eikä siinä auta minkään valtakunnan aurinkotanssit. Sään viilenemisen myötä myös eriasteiset flunssat nenän valumisineen ja kurkkukipuineen astuvat kuvaan mukaan. Tyttäreni valitti viikonloppuna kurkkukipua ja muutaman kurkkutabletin jälkeen turvauduimme vanhaan ja hyväksi koettuun konstiin – suolavedellä kurlaamiseen. Kiehuvan kuumaan veteen (noin 1 dl) liuotetaan 1-2 teelusikallista (tai niin paljon kuin sitä vain liukenee) hienoa merisuolaa (tai ruokasuolaa, kunhan se vain on suolaa) sekä liuoksen jäähdyttyä kurlataan kurkku eikä huuhdella sitä sen jälkeen. Kuumaan veteen siksi, että suola liukenee siihen nopeammin kuin kylmään. Pahaahan se on, mutta tehokasta – muutaman kurlauskerran jälkeen kurkku yleensä paranee. Desilitra kerralla riittää, sillä enempää ei pysty kurlaamaan. Angiinaan tosin suosittelen hakemaan hoidon lääkäristä.

Tyttäreni yökki kurlatessaan, mutta muisti lapsena hoetun Muumimamman sanonnan ”Hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa”, joka on niin totta. Muistan, kuinka lapsuudessani oli Mustaparran yskänlääkettä, joka maistui aivan salmiakilta. Niinpä sitä tulikin otettua salaa lääkekaapista lusikallinen silloin tällöin makean nälkään eikä se sitten useinkaan auttanut, kun lääkittiin oikeaa yskää. Toinen lääkekaapin ”herkku” oli kurkkutabletti Strepsils, joita jemmasin silloin tällöin taskuuni useita ja söin karamelleina. Tiesin lääkekaapin avaimen paikan ja verotin lääkevarastoa silloin, kun aikuiset eivät nähneet. Liekö mieltymykseni kurkkutabletteihin ollut syynä, kun sairastin lapsena monta pahaa angiinaa, joihin eivät lääkekuuritkaan meinanneet tehota?

Muumit olivat yksi sekä lasten että meidän aikuisten lempisarjoista silloin, kun lapsemme olivat pieniä. Muumien monet eri tilanteisiin tarkoitetut sanonnat tehosivat pieniin lapsiin ja upposivat myös meihin aikuisiin – ne olivat osuvia ja usein niin totta. Lempihahmoni oli Nuuskamuikkunen – samoilija ja ajattelija, joka eli osan vuotta yksin, muttei ollut kuitenkaan yksinäinen. Nuuskamuikkunen sanoi Muumipeikolle kerran, että ”Jos ihailee jotakuta liikaa, ei koskaan ole täysin vapaa”. Siinä sanonnassa on totuuden siemen – suuressakin mittakaavassa. Monet historiasta tutut sekä nykyään hallitsevat yksinvaltiaat perustavat valtansa usein kansalaisten/alamaisten silmittömään ja perusteettomaan ihailuun ja palvontaan. On niin helppoa mennä perässä, kun ei tarvitse eikä usein edes saa ajatella itse.

Nykyajan elämää helpottavista laitteista tietokoneet ja älypuhelimet ovat tuottaneet minulle eräänkin kerran harmaita hiuksia ja saaneet välillä toimimattomuudellaan miltei raivon valtaan. Viikonloppuna taistelin puhelimeni kanssa ja pyysin apua fiksummalta sukupolvelta. Syytä tietyn ohjelman oikutteluun ja lopulta osittaiseen toimimattomuuteen ei kuitenkaan löytynyt ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi puhelimen vieminen huoltoon. Tietysti sain vakiokommentin väärän puhelinmerkin valinnasta – kuinkas muuten. Perheemme miehet tunnustavat Android-käyttöjärjestelmää naisten tunnustaessa Windows-pohjaista. Tässä on nähtävissä perheessämme ilmeinen sukupuolten välinen käyttöjärjestelmäkuilu.

Lauantai-iltana nuorempi pojistamme laittoi isälleen viestin liitteenä jutun joukkuekaverinsa menestyksestä aikuisten jäillä. Luettuaan viestin isä puolestaan halusi laittaa samaisen jutun vanhemmalle pojallemme, mutta jutun liitteeksi laittaminen ei ollut hänelle tuttua ennestään. Niinpä hän kysyi neuvoa minulta, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta Android-pohjaisten puhelinten toiminnasta. Yhdessä sitten pähkäilimme aikamme, miten toimia. Kun asia ei selvinnyt muutamalla kokeilulla, pesin käteni koko jutusta ja ehdotin siirtämään asian seuraavaan päivään, kun nuorimmainen olisi kotona. Fiksumpi puoliskoni oli kuitenkin päättänyt laittaa jutun juuri silloin ennen nukkumaanmenoa ja onnistuikin sitten laittamaan ”jotain”. Muuten hyvä, mutta vastaanottaja oli vanhemman pojan sijasta nuorempi ja välitetty juttu oli vaihtunut vanhemman poikamme yhteystiedoiksi. Jonkin ajan päästä nuorempi poikamme laittoi isälleen viestin: ”Tätähän mä just tarvitsin” ja hetken päästä toisen ”Miks sä muuten laitoit mulle tän?” ja siitä hetken päästä soi mieheni puhelin. Nuorimmainen soitti – hän arvasi, että isä yritti puhelimellaan jotain muuta. Niinpä hän neuvoi isäänsä puhelimessa ja asia selvisi.

Minua hullua nauratti vielä sunnuntainakin mieheni sekoilu. Laittaessani nuorimmaiselle sunnuntaina viestiä kysyinkin häneltä viestin lopussa, kenen yhteystiedot hän nyt haluaisi ;)

Loppukesän kuurosadepilvet voivat olla myös kauniita :)