Arvaamattomia ajatuksia

Kuluneiden parin viikon aikana olen ahkerasti edistänyt suomalaista kiroilukulttuuria. Suurinta osaa laukomistani kirosanoista ei tosin ole koiraamme lukuun ottamatta ollut  kukaan  kuulemassa. Syy suhteettomaan kiroiluintooni on ollut tietokoneeseeni asennettu tekstinkäsittelyohjelma, kuten viikko sitten jo mainitsin. Luin joitakin päiviä sitten hesarista artikkelin (24.11), jossa mainittiin, että Suomi on maailman kovin kiroilumaa. Kiroilulla on juuret useiden satojen vuosien päässä, sillä kirosanat ovat kuuluneet suomen kieleen jo Mikael Agricolan ajoista asti. Kiroilu jakaa vahvasti mielipiteitä. Vallalla lienee sellainen, ettei julkinen kiroilu kuulu hyviin käytöstapoihin. Itse kuulun sukupolveen, joka jakaa tuon mielipiteen. Tunnustan joskus kironneeni ääneen julkisella paikalla, jos olen esimerkiksi kaatunut. Mutta heti sen jälkeen olen nopeasti tarkistanut, ettei kukaan vain kuullut kiroiluani (tai nähnyt kaatumistani). Kotonani ei kiroiltu lasten kuullun eivätk...

Suomalaisten omalaatuisuus tai ainutlaatuisuus – ihan miten sen itse kukin haluaa määritellä – on nyt todistettu tieteellisesti. Geeniperimämme on aivan omanlaisensa poiketen eurooppalaisesta ja aasialaisesta. Enää meidän ei tarvitse selitellä, miksi emme hallitse small talkia tai miksi viihdymme erämaassa, missä ei ole muita elollisia kymmenien tai satojen kilometrien säteellä (metsän eläimiä lukuun ottamatta). En olekaan kummallinen, jos minulle riittää kerran viikossa tapahtuva kohtaaminen naapurin kanssa tai jos en nauti päivittäisestä kanssakäymisestä vieraiden ihmisten kanssa. Me nyt vain olemme sellaisia, omalaatuisia, omasta rauhasta nauttivia, harvapuheisia, hitaasti lämpeneviä tai käynnistyviä, mutta pääsääntöisesti ystävällisiä – me suomalaiset. Tätä suomalaisuutta kuvaa mielestäni Jorma Eton runo Suomalainen (löytyy googlaamalla), jonka Veikko Sinisalo esitti aikoinaan todella mainiosti. Nykyajan kansainvälistyvään ilmapiiriin tämä runo ei tosin enää kaikilta osin vältt...

Kesä – odotettu ja pian kadotettu. Kesään liittyy paljon odotuksia ja paineita. Kesäloman suunnittelu (mökit, matkat ja juhlat) saatetaan aloittaa jo talvella ja, jos sää ei satu kohdalleen, pettymys on suuri. Lämpimiin maihin suunnattu loma toteutunee kotimaan lomaa varmemmin odotetuissa sääolosuhteissa, vaikka poikkeuksiakin on menneinä vuosina koettu. ”Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen” -sanonta kertoo jo paljon siitä, miten suhtaudumme kesäsäähän. Seuraamme säätiedotuksia miltei fanaattisesti ja joko yllätymme iloisesti tai petymme surkeasti, mutta asennoituessamme tulevaan säähän tuon sanonnan tavoin emme tipu kovin korkealta. Muistamme kuitenkin (toivottavasti), ettei ole meteorologin syy, jos kesällä sataa tai sää on kolea. Suomalaiset sanonnat kuvaavat myös suomalaista elämänasennetta pintaa syvemmältä.”Itku pitkästä ilosta (pieru paljon nauramasta)” sekä ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” kertovat suomalaisten yltiöpositiivisesta elämänasenteesta. ”Kell on...