Arvaamattomia ajatuksia

Aurinko hellii Etelä-Suomen talvilomalaisia ja pakottaa ulkoilijan etsimään aurinkolasit pitkän pimeän jälkeen. Hanki on puhtaan valkoinen ja heijastaa tehokkaasti auringon säteet häikäisten kulkijan. Lisääntynyt valo virkistää mielen, mutta voi myös aiheuttaa migreeniin taipuvaiselle vihlovan päänsäryn. (Suo siellä, vetelä täällä sanoisi vanha kansa.) Jos katsoo tarkasti hangen valkeaa pintaa, siinä voi erottaa pieniä mustia pilkkuja, jotka saattavat hävitä äkkiä ja ilmestyä jälleen vähän matkan päähän. Ne ovat noin millimetrin kokoisia hyppyhäntäisiä. Jos niitä yrittää koskea, ne hyppäävät eri paikkaan, sillä niillä on peräpäässään pieni väkänen, joka sinkauttaa ne turvaan. Kuinkahan monta hyppyhäntäistä olenkaan syönyt elämäni aikana? Olin näet lapsena kova syömään lunta ja olenpa verestänyt niitä muistojani myös aikuisiällä. Kevään tulo herätti myös muurahaiset. Joitakin päiviä sitten perheemme nuori mies yllätti vessan lattialta toista kymmentä ei-toivottua vierasta. Muut

Kuulin viikonloppuna tintin sirkuttavan ensimmäisen kerran tänä vuonna käyttäessäni koiraa aamulenkillä ja sama toistui tänä aamuna. Kevät lähestyy, vaikka vielä onkin talvista. Reilun kahden viikon päästä koittaa kuitenkin maaliskuu – kevään ensimmäinen kuukausi. Elämme odotettuja olympiahetkiä. Nykyään urheilu täyttää televisioruudun lähes päivittäin, joten urheilua seuraavan kaipuu tullee tyydytettyä. Jos maksuttomien kanavien tarjonta ei riitä, on mahdollista siirtyä maksullisille kanaville. Olympialaiset ovat kuitenkin arvokisat isolla A:lla. Itse tyydyn iltaisin nähtäviin päivän huippuhetkiin enkä vietä aikaani sohvalla katsoen urheilusuorituksia alusta loppuun. Viestit ovat kuitenkin poikkeus – ne ovat usein jännittäviä. Jos loppuratkaisut käyvät kuitenkin kohtuuttoman jännittäviksi, poistun toiseen huoneeseen ja tulen katsomaan loppuratkaisun uusintana. Olen vellihousu – tunnustan. Viime vuosina on tullut miltei maan tavaksi, että television eri kanavat näyttävät toist

Aika suorastaa viuhuu ohitse, kun sen pitäisi kulua vähän hitaammin. Maanantai pyörähti keskiviikoksi ennen kuin huomasinkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannustan itseäni kyseisellä sanonnalla erityisesti silloin, kun aikataulut paukkuvat – sanonta on ollut puolellani useammin kuin kerran tai kaksi ;) Pohdimme eräänä kuluneen viikon iltana törmäillessämme fiksumman puoliskoni kanssa ahtaassa vessassa, että joitakin toimia helpottaisi, jos ihmisen nykyiset kaksi silmää olisi sijoitettu toinen toiselle puolelle päätä – siis kyklooppimaisesti. Symmetrian täyttämiseksi myös toinen korva olisi toisen silmän kanssa samansuuntaisesti eteenpäin. Hiusten laittaminen helpottuisi, kun mahdollisuuksien määrä vähenisi. Ponnaria ei voisi pitää kuin sivulla, jos ei haluaisi olla toiselta puolen sokea. Tällöin molemmin puolin päätä heiluisivat saparot tai letit, tai toinen puoli olisi auki toisen ollessa kiinni. Myös päälaelle sijoittuva nuttura olisi hyvä vaihtoehto... Olisihan