Arvaamattomia ajatuksia

Ärsyttää, suututtaa, harmittaa – tunnetiloja, joiden aikaansaamiseen ei tarvita usein kovinkaan isoa vastoinkäymistä. Havahduin, kun tunnistin kyseiset tunnetilat itsestäni turhan usein viime viikkojen aikana. Päätin kirjoittaa syyt muistiin pohtiakseni, oliko minulla todella syytä moiseen. Muistiinpanot kuitenkin unohtuivat pahimman ärsytyksen aikana sekä sen jälkeen. Joitakin syitä jäi kuitenkin mieleen. Tietokoneen tai sen ohjelman toimimattomuus oli ehdoton ykkönen. Toiseksi nousi rintaliivin olkaimen valuminen toistuvasti koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolmannen sijan sai eteisen väliovien tai kaapin ovien auki jättäminen tai valojen palaminen tyhjässä huoneessa. Viimeksi mainittu jonkun toisen toteuttamana (tietysti) – minä en moista hajamielisyyttä harrasta (tunnusta). Hajasijoille jäivät esimerkiksi perheen jäsenten piittaamattomuus pyykin lajittelussa (kaikki pyykit samaan koriin/pesuun), epäkohteliaat asiakaspalvelijat ja lähimmäiset sekä kuskit, jotka eivät osaa ajaa l...

Kävelin tyttäreni kanssa viikonloppuna metsässä ja huomioni kiinnittyi talitinttiin. Näytti siltä kuin se olisi seurannut meitä lennellen polun vierustan puusta toiseen sirkuttaen samalla vimmatusti. Lopulta se jäi istumaan puuhun polun muututtua hiekkatieksi. Nähtävästi se ilmoitti meidän olleen sen reviirillä. Kevään tulon huomaa valon määrän lisääntymisen ja lumen sulamisen lisäksi lintujen aktiivisuudesta. Varsinkin aamuisin konsertti on runsaan moniääninen. Pikkulintujen sirkutuksen lisäksi lähimetsän puissa raakkuvat sulassa sovussa varis ja korppi, joiden sekaan naakat narisevat kommenttinsa. Tänä aamuna kuulin talven jälkeen ensimmäisen kerran mustarastaan huilumaisen laulannan, jota täytyi pysähtyä kuuntelemaan oikein ajatuksella. Niin kaunista se oli. Tänään on kevätpäiväntasaus – päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Tästä eteenpäin valon määrä lisääntyy juhannukseen asti. Pessimisti sanoisi, että juhannuksesta menee vain hetki, kun illat pimenevät syksyyn. Minä en kuitenkaan...

”Helppoa kuin heinänteko”, ”sekaisin kuin seinäkello” ja ”pää on ihan tyhjä” – sanontoja, joita käytän itsekin, jos en ihan päivittäin, niin melko usein kuitenkin. Tarkemmin mietittynä ne eivät pidä lainkaan paikkaansa. Heinänteko on nykyihmiselle kaikkea muuta kuin helppoa. Kuinkahan moni ikäluokkaani nuoremmista ihmisistä on ollut heinäpellolla? En usko, että kovin moni. Heinänteko on katoavaa kansanperinnettä, jota saatetaan lähinnä harrastaa jossain päin pienessä mittakaavassa perinteen säilyttämiseksi. Itse olen lapsena ollut heinäpellolla lähinnä haravan varressa sekä ahomansikoiden ja eväiden syönnissä. Entä sitten se seinäkello – onko se sekaisin? Perheemme seinäkello raksuttaa eteisen seinällä tarkasti kuluvaa aikaa, kunhan sen vain muistaa vetää viikoittain. Se on tarkemman puoliskoni tehtävä – onhan kello perintö hänen mummoltaan. Soittopuolta kyseisestä kellosta ei vedetä. Valvoimme (minä ja vanhin poikamme) viikon verran kellon tultua kotiimme hyväunisen puoliskon...

Tyttäremme on taiteilija – hajamielisyys vahvistaa sen. Kun puhun hänelle, en voi olla koskaan varma, että hän todella kuuntelee, mitä sanon. Se, että hän katsoo minua kiinnostuneena ja myöntelee, ei välttämättä merkitse, että keskustelemme – käytännössä minä puhun ja hän on kuuntelevinaan. Kysyessäni jonkin ajan päästä, että muistaako hän mistä puhuimme äsken, jo hänen ilmeensä kertoo, että olen jutellut itsekseni. Tässä tapauksessa vastuu ei siirtynyt kuulijalle. Kuluneella viikolla hänen tullessaan aamupalalle huomasin, että hän oli onnistunut napittamaan paitapuseronsa nurin päin huomaamatta sitä itse, mikä vaatii jo taitoa. Jokunen aamu sitten hän ei löytänyt lompakkoaan, vaikka se oli hänen silmiensä edessä. Mietinkin, että onko onnellisempaa seikkailla omissa ajatuksissaan vai olla täysin läsnä tässä hullussa maailmassa, jonka hulluus kärjistyy pahimmillaan ilmastonlämpenemiseen ja kansainvälisiin kriiseihin. Poikani totesi joitakin päiviä sitten, että koiramme on siel...

Kolmisen kymmentä vuotta sitten t-paitamuotiin kuului verkkoneulos, jota oli t-paidoissa eri kohdissa. Itselläni oli hihaton paita, jossa oli edessä suikale kyseistä verkkoneulosta. Neuloessani puuvillaista kesäneuletta mieleeni tulivat nuo 1980-luvun t- ja collegepaidat. Muutimme mieheni kanssa tuolloin pääkaupunkiseudulle töihin sekä opiskelemaan ja ajatukseni lensivät noihin aikoihin. Meille tuli alusta alkaen ”hesari” ja siihen aikaan lehti oli paksumpi kuin nykyään osan sisällöstä siirryttyä nyttemmin verkkoon. Lehtiä kertyi yksiömme eteisen nurkkaan ja muutaman kuukauden asumisen jälkeen eteisen vapaa lattia-ala oli kutistunut melko pieneksi. Niinpä päätimme viedä lehdet paperinkeräykseen. Maalaisina emme tienneet, missä taloyhtiön lehtikeräyslaatikko oli. Jonkin aikaa etsittyämme sitä päättelimme, ettei se voinut olla kovin kaukana ja, koska kerrostalon edessä torin laidalla oli iso oranssi laatikko, jossa oli kirjaimet HS, tulimme lopputulokseen, että kyseinen laatikk...

Tuskastuin eilen jälleen kerran tavaraa pursuileviin kaappeihin. Etsin jäätelötikkuja, joita olin vuosien varrella kerännyt askarteluun lasten kanssa. Lasten vartuttua säästin kuitenkin jäätelötikut siltä varalta, että tarvitsisin niitä joskus esimerkiksi liimatikuiksi. Eilen niitä olisi tarvittu siihen tarkoitukseen, mutta enhän minä enää muistanut, minne olin ne laittanut. Ne ovat melko varmasti tallessa, mutta missä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa – paitsi meidän kotitonttu. Tällä kyseisellä kotitontulla on tapana piilottaa tavaroita, jotka ilmestyvät jonkin ajan päästä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mieleenjäävin katoaminen tapahtui parisenkymmentä vuotta sitten, kun mieheni minulle tuomat magneettinauhat, jotka oli tarkoitettu jääkaappimagneetteihin, katosivat salaperäisesti kodinhoitohuoneen kaapista. Löysin nauhat kymmenen vuotta myöhemmin toisen kaapin hyllyn reunalta. Se oli mielestäni vähintään kummallista, sillä kaapeilla käytiin jatkuvasti. Viimeisin kotitont...

Lupasin viikko sitten kertoa, miten tekemäni teepuuöljyn vaikutuksiin perustuva voide tehoaisi tyttäreni akneen ja lyhyesti sanottuna, viikon kokemuksen jälkeen, aluksi se tehosi hyvin. Loppuviikosta näppyjä alkoi kuitenkin tulla lisää. Niinpä poikettuani kauppareissullani luontaistuoteliikkeeseen ostin sieltä myyjän mainostaman konjak-kasvosienen. Ostamani sieni oli nimenomaan rasvaiselle iholle ja sillä voisi kasvojen normaalipuhdistuksen lisäksi puhdistaa myös meikit. Käyttöohje lupasi myös, että sieni tasapainottaisi ihon pH:n, joten myös kasvovesi olisi tarpeeton. Ostin siis sienen ja viikonlopun sieni + teepuuöljyvoide -käytön perusteella sieni tehosi – näpyt vähenivät. Tyttäreni lähti eilen talvilomalle mummolaan sieni mukanaan (teepuuöljyvoide unohtui kotiin). Jos loppuviikosta kotiutuva neitokainen on sileäposkinen, voin varauksetta suositella sientä kaikille rasvaisesta ihosta kärsiville. Odotan siis jännityksellä loppuviikkoa ja tyttären kotiinpaluuta :) Syksyllä, enne...

Pakkaset ja talvi ovat nähtävästi tulleet jäädäkseen ja hyvä niin. Ulkona liikkuessa kunnon kauluri on kuitenkin tarpeellinen täydentämään lämmintä talvipukeutumista, varsinkin, kun ehdimme jo tottua joulukuun leutoihin syyskeleihin.  Joulun alla löysin villasekoitelangan, joka ei kirvellyt ihoa vasten – Novita Aavan. Innostuin neulomaan siitä kaulureita paitsi itselleni myös joululahjoiksi, sillä lanka tuntui miellyttävältä neuloa ja kauluri valmistui nopeasti. Laitan ohjeen alle, jos joku sattuisi olemaan lämpimän kaulurin tarpeessa J Eri ihmisille eri väriset – mieltymysten mukaan J Punainen – lämmin väri talven pakkasiin Tarvitaan siis kerä (100 g) Novita Aava-lankaa (tai muuta miellyttävän tuntuista, samanvahvuista lankaa) ja 40 tai 60 cm:n pyöröpuikot kokoa 8. Mielestäni 40 cm:n puikot olivat näppärämmät, sillä minun käsialallani kaulurin ympärysmitaksi tuli noin 54 cm ja korkeudeksi noin 44-45 cm. Luo 78-80 silmukkaa ja neulo alkuun muutama senttime...

Elämä ilman villasukkia on talvella miltei mahdotonta. Niinpä omistankin niitä lähes parikymmentä paria – erivärisiä ja -vahvuisia sekä eripituisella varrella varustettuja. Äitini on pääasiallinen perheeni villasukkavarustaja, kuten myös sisarusteni perheiden. On aina yhtä jännittävää nähdä, minkä väriset sukat saan tänä jouluna. Syksyllä uusien villalankojen kotiuduttua kauppoihin pongasin paikallisesta marketista Novitan 7 veljestä Raita-lankojen useat eri värivaihtoehdot ja ostin niitä useampia keriä. Raita onkin mainio lanka, jos inhoaa langanvaihdossa tulevia langanpätkiä sekä niiden päättelyä, kuten allekirjoittanut tekee. Halusin varren raitojen kulkevan pystysuunnassa, minkä vuoksi kehitin oman mallin, jonka ohjeen jaan nyt kaikille halukkaille kokeilijoille. Varsi on toteutettu aina oikein neuloen ja samaa mallineuletta on käytetty myös kantapäässä, joka on tehty lyhennetyin kerroksi – siinä ei siis ole kavennettu silmukoita. Nopea neuloja ehtii vielä neuloa sellaise...