Arvaamattomia ajatuksia

Alkavan kesän lämpö vie ajatukset väistämättä uimiseen ja sen suomaan virkistymiseen. Viime syksynä joko minä tai parempi puoliskoni, vai oliko se peräti joku jälkikasvustamme, heitti puolihuolimattomasti ajatuksen uima-altaasta pihallamme. Taloutemme liittyminen kuluvan vuoden aikana kunnalliseen vesi- ja viemäröintiverkostoon tulisi joka tapauksessa myllertämään pihamme melko perusteellisesti, joten uima-altaan laittaminen samassa rytäkässä ei tuntuisi missään (paitsi pankkitilillämme).                       Allas upotettiin maahan syksyllä, mutta sen ympäristö jäi keskeneräiseksi kolean ja sateisen syksyn vuoksi. Niinpä parempi puoliskoni on ahkeroinut toukokuun viikot uima-altaan ja sitä ympäröivän terassin kimpussa, ja työ jatkuu. Päivät ovat venyneet pitkiksi, mitä eräs tilanne viime viikonlopulta hyvin kuvastaa. Mentyäni nukkumaan puolisoni jäi vielä pesemään hampaitaan. Jo...

Pohjoiselle pallonpuoliskolle heinäkuuksi asettuneet trooppiset yöt ja tukalan kuumat päivät tuovat mieleen syyskuisen lomamatkamme Turkkiin kolmekymmentä vuotta sitten. Se oli ensimmäinen aurinkolomamme ja matkamme Pohjoismaiden ulkopuolelle. Silloinen kesä oli ollut lämmin, mutta odotimme innokkaasti todellista lämpöä, joka ei katkeaisi Suomen oloissa tavallisiin sadepäiviin ja hellepäivien väliin tunkeutuviin viileisiin jaksoihin. Kyllä! Saimme lämpöä ihan riittämiin. Neljän tukalan lämpimän päivän ja yön jälkeen olimme jo kypsiä lähtemään Suomen syyskuiseen viileyteen. Kun viikko oli lopulta täynnä ja kotiinlähdön aika koitti, me raahustimme  helteen uuvuttamina, mutta helpottuneina,   bussiin, joka vei meidät lentokentälle. Kaksi suomalaista opiskelijatyttöä jäi haikeina katsomaan peräämme. He olivat edellisenä iltana tunnustaneet kadehtivansa meitä, sillä heillä oli edessään vielä kaksi lomaviikkoa tukalissa oloissa. Tänä kesänä uskoisin jokaisella olleen lomasäät ...

Avonaisesta ikkunasta kuuluvat kurkien huudot läheiseltä suolta kertovat kesän lähenevän loppuaan. Helteinen ja kuiva sää hävittää tuoksut, mutta varhaisen aamun ja myöhäisen illan kosteudessa voi haistaa jo tulevan syksyn. Pitkän helteisen jakson jälkeen odotan syksyn mukanaan tuomia viileneviä päiviä, jolloin voi jälleen pukea enemmän vaatetta päälleen. Tällä hetkellä pyykkikoneessa pyörivät alusvaatteiden lisäksi vain shortsit ja topit. Jatkuva kuumuus on sulattanut ajatukseni möykyksi, josta on vaikea irrottaa sanoja ja lauseita. Nyt tosin alkaa helpottaa, minkä olen huomannut aamuisilla lenkeilläni koiran kanssa. Aamun viileämpi sää vie ajatusten jähmeyden, ja ne kulkevat jälleen mielessäni kuin ennenkin. Ehkä tauko kirjoittamisessa on ollut vain hyväksi, ja heinäkuun vaihtuessa elokuuksi sormeni soutavat jälleen näppäimistöllä synnyttäen sanoja, lauseita ja tarinoita. Hyvä niin, sillä suunnitelmat kaipaavat toteutumistaan. Olen kehittänyt itselleni aamukahvin, jolla kirjo...

Nurmikko ratisee jalkojen alla ja metsässä sammal käyttäytyy samoin. Metsäpolulla näkee yhä useammin   keltaisia lehtiä  loppukesän tavoin. Puut tiputtavat ylimääräiset lehdet, sillä vettä ei riitä kaikkien lehtien yhteyttämiseen, ja osa luopuu leikistä jo ennen kuin kesä on edes alkanut. Loppukevät ja alkukesä ovat olleet todella kuivat – kunnollisesta sateesta alkaa olla aikaa liki kaksi kuukautta. Viimeksi kuluneen viikon aikana kaksi lyhyttä sadekuuroa on raikastanut ilmaa hieman, mutta rajujen ja lyhyiden kuurojen tuoma vesi on valunut noroina kovaksi kuivunutta maan pintaa pitkin ojiin sekä muihin maan pinnan syvennyksiin tyydyttämättä kasvien janoa. Normaaliksi mieltämämme kesä taitaa olla jo harvinaisuus. Vettä joko sataa tulvaksi asti tai satamattomuus laskee vesistöjen veden pintaa useita kymmeniä senttejä ja vaikuttaa lopulta myös pohjavesiin. Onko tämä alkavaa ilmastonmuutosta vai normaalia vuosien välistä vaihtelua? Kukapa tietää. Ilmastonmuutoksen olle...

Syön usein palan suklaata kahvin kaverina. Iän myötä makean himo on kuitenkin laantunut ja suklaalevyt ja -patukat säilyvät kaapissa kohtuullisen ajan. Valitsenkin usein suklaan sijaan salmiakin – se ei tosin maistu kahvin kanssa. (Onneksi olen saanut perintönä alhaisen verenpaineen.) Kuluneen viikonlopun aikana valintani sai vahvistusta, kun fiksumpi puoliskoni kysyi, tiedänkö suklaa-allergian aiheuttajan. Vastasimme kuopuksen kanssa samoin – kaakaosta, mistäpä muusta. Vastauksemme oli kuitenkin väärä, sillä allergia johtuu kuulemma yleensä torakan jäänteistä… Niin juuri – torakoista. Maapallolla ei liene sellaista kolkkaa, missä ei ole hyönteisiä. Niissä laitoksissa, joissa kaakaopapuja käsitellään, on hyvin todennäköisesti torakoita. En ole allerginen suklaalle – siedän siis torakoita. En usko lisääväni suklaan syöntiä, vaikka tumman suklaan on todettu olevan terveellistä. Ne antioksidantit… Onkohan torakoissa antioksidantteja? Mainitsin alkukesästä kokeilevani kookosöljyä hamm...

Sade ropisee kirjoituspöytäni äärestä näkyviin pensaisiin. Lehdet ovat täynnä kimaltavia sadepisaroita ja niitä tippuu jatkuvasti lisää – osa valuu maahan ja antaa tilaa uusille tulijoille. On elokuu, viimeinen kesän kuukausista. Koulut alkavat ja moni on jo palannut lomalta työnsä ääreen, mutta joillakin loma on vasta edessä. Kesä on ollut sateinen ja hellepäivien lukumäärä on jäänyt keskimääräistä pienemmäksi  – yksi kesän  keskustelujen kestoaiheista. Useita se harmittaa, mutta joukkoon mahtuu myös niitä, joita asia ei liikuta sanottavammin. Itse kuulun jälkimmäisten joukkoon. Olen tyytyväinen, jos kesällä sekä sataa että paistaa, eikä lämpötilan tarvitse kivuta juuri yli kahdenkymmenen. Nykyisen kaltaiset lähes jatkuvat sadekuurot rasittavat kuitenkin marjan- ja maanviljelijöitä, joiden elinkeino on riippuvainen luonnonolosuhteista. Kohtuullinen määrä kesän lämpöä ja D-vitamiinia sekä marjaenergiaa varustaa meidät pohjoismaalaiset syksyyn ja talveen sekä auttaa jaksamaa...

Kävelimme tyttäreni kanssa metsätietä. Puut alkoivat jo parin lämpimän päivän rohkaisemina vihertää. Käki kukkui jossain lähellä – pysähdyimme kuuntelemaan. Kukkuminen loppui, mutta emme kuitenkaan lähteneet heti liikkeelle, vaan kuuntelimme vielä hetken, jos se vaikka alkaisi pienen tauon jälkeen uudelleen. Näimme jonkin matkan päässä linnun lentävän  tien  yli  matalalla jatkaen sitten lentoaan tien vieressä kasvavan taimikon yläpuolella, ohitsemme kohti korkeampaa puustoa. Käkihän se oli – kähisi pari kertaa lentäessään ja päästyään puuston suojaan kukkui kerran. Lento oli levotonta ja siipien muoto kuin bumerangilla. Jonkin ajan päästä kauempaa metsästä alkoi jälleen kuulua kukuntaa. Se löysi nähtävästi korkean puun, josta oli turvallista päästää ilmoille kevään julistus. Joitakin vuosia sitten olin koiran kanssa aamulenkillä ja käki lensi aivan läheltämme samalla tavalla tien yli ja kukkui mennessään. Pari aamua sen jälkeen se parkkeerasi lähikuusen latvaan, j...

Toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä oli eilen. Päivä oli aurinkoinen ja viileän kevään ansiosta valkovuokot kukkivat ja toisin paikoin niiden kukkiminen oli vasta alkamassa. Monin paikoin Pohjois-Suomea sää oli kuitenkin vielä melkoisen talvinen. Juhlapäivillä on historiansa. Niinpä vaelsin Wikipediaan katsomaan, millainen se on äitienpäivän osalta. Äitienpäivän vietto sai alkunsa Yhdysvalloista, missä sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1907 Andrewsin metodistikirkossa kaikkien äitien muistoksi. Anna Jarvis oli tehnyt asiasta aloitteen oman äitinsä kuoleman jälkeen, sillä hänen mielestään yhteiskunta ei arvostanut tarpeeksi äitien kasvatustyötä. Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti vuonna 1914 äitienpäivän viralliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittiin toukokuun toisena sunnuntaina. Vilho Reima (kansakoulunopettaja ja kansanedustaja) toi äitienpäivän Suomeen ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 – tosin vain Alavieskassa. Seuraavana vuonna tapa levisi u...

Kuluneen viikon aikana keväinen lämpö saavutti Suomen niemen. Sen vaikutukset havaitsi erityisesti luonnossa eikä havaintoja tehdäkseen tarvinnut lähteä kotipihaa kauemmaksi. Valkovuokot nousivat kukkimaan pihanurmikon reunamille ja kukkapenkin keväiset kukkijat uskaltautuivat vihdoinkin kurkistamaan maan pinnan yläpuolelle. Kimalaiset heräsivät – ne valtavat kuningattaret, pesiensä ainoat, kunnes munista kehittyy muitakin auttamaan kukkien pölyttämisessä. Kesä on niin lyhyt. Peipposet ovat livertäneet pihapuissa jo jonkin aikaa, mutta lämmön myötä pihanurmikon lintulajistoon on rastaiden ja punarinnan lisäksi ilmestynyt myös västäräkki. Mieleen tulee väistämättä vanha sanonta ”Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään”. Pääskysiä en ole vielä nähnyt, mutta jossain päin Etelä-Suomea niitä on kuitenkin jo lennellyt – siellä on siis jo kesä, muttei vielä meillä. Aamulla aikaisin ja illalla myöhään kulkija saa nauttia vertaansa vail...

Kuljin jokin viikko sitten viikon ajan pusero nurinpäin päälläni. En muistanut kääntää sitä aamuisin ja lisäksi se oli siistimpi ja paremman värinen nurjalta puoleltaan, joten mitä siitä, vaikka laput liputtivat oikealla puolella. Kyseisen viikon kuluessa voitin kukkakaupan arpajaisista lahjakortin, minkä rohkaisemana ajattelin lämmitellä suhdettani Herra Veikkaukseen. "Nuttu nurin, onni oikein", sanoi mummunikin aikoinaan. Juuri tuolloin oli katkolla jättisuuri voitto Eurojackpotissa, joten arvoin yhden rivin kokeeksi. Se ei kuitenkaan tuottanut tulosta, mutta siitä huolimatta päätin riskeerata seuraavalla viikolla toisen mokoman tavalliseen Lottoon ja osallistua lisäksi Naapurit-arvontaan. Ehkä Herra Veikkaus ei ollut huomannut yhtä pientä riviäni miljoonien rivien joukossa. Sain kuitenkin pettyä jälleen, sillä järkyttävän huima riskinottoni valui tyhjiin – yhtään numeroa ei ollut oikein. Herra Veikkaus oli hylännyt minut lopullisesti. Niin minäkin teen – välirikkomme on ...

Tuskastuin eilen jälleen kerran tavaraa pursuileviin kaappeihin. Etsin jäätelötikkuja, joita olin vuosien varrella kerännyt askarteluun lasten kanssa. Lasten vartuttua säästin kuitenkin jäätelötikut siltä varalta, että tarvitsisin niitä joskus esimerkiksi liimatikuiksi. Eilen niitä olisi tarvittu siihen tarkoitukseen, mutta enhän minä enää muistanut, minne olin ne laittanut. Ne ovat melko varmasti tallessa, mutta missä. Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa – paitsi meidän kotitonttu. Tällä kyseisellä kotitontulla on tapana piilottaa tavaroita, jotka ilmestyvät jonkin ajan päästä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mieleenjäävin katoaminen tapahtui parisenkymmentä vuotta sitten, kun mieheni minulle tuomat magneettinauhat, jotka oli tarkoitettu jääkaappimagneetteihin, katosivat salaperäisesti kodinhoitohuoneen kaapista. Löysin nauhat kymmenen vuotta myöhemmin toisen kaapin hyllyn reunalta. Se oli mielestäni vähintään kummallista, sillä kaapeilla käytiin jatkuvasti. Viimeisin kotitont...