Loppukesän jorinoita...

Avonaisesta ikkunasta kuuluvat kurkien huudot läheiseltä suolta kertovat kesän lähenevän loppuaan. Helteinen ja kuiva sää hävittää tuoksut, mutta varhaisen aamun ja myöhäisen illan kosteudessa voi haistaa jo tulevan syksyn. Pitkän helteisen jakson jälkeen odotan syksyn mukanaan tuomia viileneviä päiviä, jolloin voi jälleen pukea enemmän vaatetta päälleen. Tällä hetkellä pyykkikoneessa pyörivät alusvaatteiden lisäksi vain shortsit ja topit.

Jatkuva kuumuus on sulattanut ajatukseni möykyksi, josta on vaikea irrottaa sanoja ja lauseita. Nyt tosin alkaa helpottaa, minkä olen huomannut aamuisilla lenkeilläni koiran kanssa. Aamun viileämpi sää vie ajatusten jähmeyden, ja ne kulkevat jälleen mielessäni kuin ennenkin. Ehkä tauko kirjoittamisessa on ollut vain hyväksi, ja heinäkuun vaihtuessa elokuuksi sormeni soutavat jälleen näppäimistöllä synnyttäen sanoja, lauseita ja tarinoita. Hyvä niin, sillä suunnitelmat kaipaavat toteutumistaan.

Olen kehittänyt itselleni aamukahvin, jolla kirjoitustyö lähtee luistamaan. Mukilliseen kahvia tarvitaan mitallinen pannujauhettua kahvia, noin kolmasosa teelusikallinen jauhettua kanelia sekä lusikankärjellinen tai hyppysellinen kardemummaa. Mausteiden annostelussa jokainen noudattakoon kuitenkin omia mieltymyksiään. Käytän pannujauhatusta, sillä se on pehmeämmän makuista kuin suodatinjauhatus. Sekoitan mausteet tasaisesti kahvin sekaan, painan nappia ja odotan kahvinkeittimen tekevän työnsä. Yhden kerran olen tarjonnut tätä maustekahvia krantummalle puoliskolleni, ja hän totesi sen maistuvan korvapuustilta. Valmistuneen kahvimukillisen kanssa ei siis tarvitse erikseen korvapuustia, mutta jos haluaa nautiskella, pala tummaa suklaata kruunaa nautinnon.

Kahvihyllymme eri puolille on eroteltu toisistaan suomalainen sekä hetken mielijohteesta ostetut ruotsalainen ja tanskalainen kahvi – ei kuitenkaan alkuperän, vaan maun vuoksi. Suomalaista kahvia nautimme sisäisesti ja ruotsalaista sekä tanskalaista ulkoisesti osana kuorintaseosta. Kesän kuivattamat kantapäät kiittävät kahvin, merisuolan ja kasviöljyn seoksesta. Halutessaan sillä voi kuoria myös koko kropan, jolloin ei tarvita erillistä vartalovoidetta.

Mustikkakauden alettua olemme koiramme kanssa onnistuneet säikäyttämään jo useita marjastajia. Saldo jää kuitenkin vielä alle kymmenen ;) Vaikka iso pieni koiramme on ollut joka kerran kytkettynä, sen mahtava ääni on keskeyttänyt kauhistuttavaksi hetkeksi sekä ulkomaalaisten että suomalaisten poimijoiden työn. Irrallaan oleva lemmikkimme olisi kumonnut sekä marjaämpärin että poimijan, mitä se ei nyt kuitenkaan tehnyt. Se ilmaisee ilahtumisensa kanssaihmisiä kohtaan yleensä valtaisalla loikalla ja märällä pusulla – siitä huolimatta, että olemme opettaneet sitä olemaan hyppimättä ihmisiä vasten. Lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen poimija on jatkanut työtään helpottuneena, ja me puolestaan matkaamme joko kotiin tai alueelle, jota marjanpoimijat eivät ole valloittaneet. Koiramme syö itsekin varvuista mustikoita, mutta laiskalla tuulella ollessaan se rojahtaa juuri sen varvikon päälle pitkälleen, mistä olet poimimassa tai syömässä niitä, eikä poistu ennen kuin annat sille kourallisen. Ovelaa.

Luin juuri jutun nettilehdestä, että kummalliset vatsavaivat voivat johtua Suomessakin suhteellisen yleisestä yksisoluisesta alkueläimestä. Jutussa neuvottiin pitämään kynnet lyhyinä sekä muistamaan käsien pesu, erityisesti vessassa asioinnin jälkeen. Sillä tavalla! Jo nyt ihmiset rajoittavat marjastustaan ja luonnossa liikkumistaan punkkien ja hirvikärpästen vuoksi. Joitakin vuosia sitten muistelen lukeneeni kirjoituksen, jossa kerrottiin kettujen levittävän ulosteillaan loisia, jotka saattavat levitä edelleen metsämarjojen mukana. Täytyykin varmistaa mustikoiden päätyminen omaan ämpäriin raapustamalla mustikkamaidemme polun varteen varoitustaulu:

”Älä poimi ketun pissaamia mustikoita! Loisvaara!”

Tästä elämästä ei kuitenkaan selviä hengissä, joten lienee parempi elää mukava elämä käyttäen talonpoikaisjärkeä. Tuumihan se tunnettu lapamatokin, että Toivossa on hyvä elää… Poimin eilen luonnonvadelmia enkä muistanut tarkistaa jokaisesta matoja. Jos vadelmiin jäi jokunen mato, niin onpa sitten proteiinien saantikin varmistettu. Tervetuloa sukulaiset ja ystävät proteiinipitoiselle vadelmapiirakalle!

Pestäänpä helteisten säiden normalisoitumista odotellessa mattoja ja petivaatteita sekä kaikkia niitä tekstiileitä, joita normaalisti kesällä ei lyhyiden hellejaksojen välissä ehdi tai niiden puuttuessa kokonaan pysty.

Lämmintä heinäkuun loppupuoliskoa!

Heinäkuun aurinko laskee metsän taakse...