Arvaamattomia ajatuksia

Taivas on pilvessä ja pihalaatat ovat märkiä. Y öllä on satanut l ähes kahden kuukauden sateettoman jakson jälkeen. Sade on ollut kovaa, sillä metsäpolulla on sadeveden kuljettamia neulaskasoja, joiden seassa on ennenaikaisesti kellastuneita koivun lehtiä. Alkukesä on ollut erikoinen. Juhannuksen aikaan kukkivat luonnonkukat ovat kukkineet jo kauan aikaa sitten ja pihan reunustan juhannusruusun terälehdet ovat varisseet kellastuneina maahan. Tienvarren komeat ja värikkäät lupiinitkin alkavat olla kukintansa lopussa. Kun tähän lisätään taivaalla seilaavat harmaat pilvet, on tunnelma pikemminkin syksyinen kuin keskikesän juhlaa enteilevä. Muistanpa juhannuksen tältä vuosituhannelta, jolloin turkishaalarikaan ei ollut liian kuuma. Oli sää mikä hyvänsä elämme vuoden valoisinta aikaa, johon kuuluvat monenlaiset perinteet, tavat ja taiat. Tunnetuin juhannustaioista lienee luonnonkukkien kerääminen tyynyn alle, jotta yrttien kerääjä saisi tulevan siippansa juhannusyön uniinsa. Olen un...

Se oli kaunis keitin. Musta vastuspuomi kulki kaarevana hyvin muotoillun lasipannun ja mattapintaisen suodatinsuppilon yli. Pannu oli vakaa eikä kaadettaessa valuttanut kahvia pöydälle edes pannun ollessa täynnä. Sen kansi oli tukeva ja pysyi hyvin paikoillaan. Pyöreä ja korkea vesisäiliö oli irrotettava. Se oli kätevä täyttää vesikraanan alla eikä täyttämiseen tarvinnut erillistä kannua. Neljäsosalitran välein jaoteltu asteikko erottui selkeästi ja silmiä hivellen läpinäkyvästä säiliöstä, sillä puolessa vuodessa numerot eivät ehtineet kulua himmeiksi. Pesimme keittimen osat hellävaraisesti käsin ehkäistäksemme suodattimen mattapinnan tai säiliön numeroiden kulumista. Pannun tosin pesimme joskus koneessa kantta lukuun ottamatta, mutta vain silloin tällöin. Mikään ei kuitenkaan auttanut – keittimet eivät viihtyneet luonamme. Ne sanoivat yhteistyösopimuksen irti m elko tasaisesti   puolen vuoden välein – kaikki neljä. Lopulta meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jättää haike...

Kuulin viikonloppuna tintin sirkuttavan ensimmäisen kerran tänä vuonna käyttäessäni koiraa aamulenkillä ja sama toistui tänä aamuna. Kevät lähestyy, vaikka vielä onkin talvista. Reilun kahden viikon päästä koittaa kuitenkin maaliskuu – kevään ensimmäinen kuukausi. Elämme odotettuja olympiahetkiä. Nykyään urheilu täyttää televisioruudun lähes päivittäin, joten urheilua seuraavan kaipuu tullee tyydytettyä. Jos maksuttomien kanavien tarjonta ei riitä, on mahdollista siirtyä maksullisille kanaville. Olympialaiset ovat kuitenkin arvokisat isolla A:lla. Itse tyydyn iltaisin nähtäviin päivän huippuhetkiin enkä vietä aikaani sohvalla katsoen urheilusuorituksia alusta loppuun. Viestit ovat kuitenkin poikkeus – ne ovat usein jännittäviä. Jos loppuratkaisut käyvät kuitenkin kohtuuttoman jännittäviksi, poistun toiseen huoneeseen ja tulen katsomaan loppuratkaisun uusintana. Olen vellihousu – tunnustan. Viime vuosina on tullut miltei maan tavaksi, että television eri kanavat näyttävät toist...

Aika suorastaa viuhuu ohitse, kun sen pitäisi kulua vähän hitaammin. Maanantai pyörähti keskiviikoksi ennen kuin huomasinkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannustan itseäni kyseisellä sanonnalla erityisesti silloin, kun aikataulut paukkuvat – sanonta on ollut puolellani useammin kuin kerran tai kaksi ;) Pohdimme eräänä kuluneen viikon iltana törmäillessämme fiksumman puoliskoni kanssa ahtaassa vessassa, että joitakin toimia helpottaisi, jos ihmisen nykyiset kaksi silmää olisi sijoitettu toinen toiselle puolelle päätä – siis kyklooppimaisesti. Symmetrian täyttämiseksi myös toinen korva olisi toisen silmän kanssa samansuuntaisesti eteenpäin. Hiusten laittaminen helpottuisi, kun mahdollisuuksien määrä vähenisi. Ponnaria ei voisi pitää kuin sivulla, jos ei haluaisi olla toiselta puolen sokea. Tällöin molemmin puolin päätä heiluisivat saparot tai letit, tai toinen puoli olisi auki toisen ollessa kiinni. Myös päälaelle sijoittuva nuttura olisi hyvä vaihtoehto... Olisihan ...

Suomeen on valittu uusi vanha presidentti. Tiedotusvälineiden uutisvirta monipuolistuu jälleen presidentinvaalien antaessa tilaa muillekin uutisaiheille. Selvisimme yhdellä vaalikierroksella ja säästimme Suomen valtiolta kymmenisen miljoonaa euroa. Sillä summalla voisi tukea apua tarvitsevia – vaikkapa sitten niitä tuhansia leipäjonoissa jonottavia, asunnottomia, eläkeläisiä ja/tai lapsiperheitä. Tuon summan voisi osoittaa myös kirjastotoiminnan tukemiseen. Kirjastot mahdollistavat ja edesauttavat ylivertaisen (ainakin vielä) suomalaisten lukutaidon kehittämisen ja ylläpidon. Kirjastotoiminta on yksi monista suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistavista toiminnoista, joiden määrärahoja poliitikot ovat innokkaasti joko supistaneet tai suunnittelevat supistavansa – puhumattakaan aika ajoin pinnalle pulpahtavasta ajatuksesta kirjaston muuttamisesta maksulliseksi. Miten vähävaraiset pystyisivät tämän jälkeen kehittämään lukutaitoaan ja ylläpitämään sivistystään? Kaikilla ei ole varaa ostaa ...

Joulu tulee – oletko valmis? Lahjoja, siivousta, jouluruokia ja -herkkuja – joulu on kaikkea sitä. Ainakin, jos postilaatikkoon tippuvia mainoksia sekä aikakauslehtien joulunumeroita on uskominen. ” Äiti, herää! On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi.” Muumipeikko herätti muumimamman pelästyneenä. Joulu voi olla kamala, jos sitä lähtee suorittamaan. Suursiivous ei kuulu enää pakollisiin jouluvalmisteluihin, kuten se kuului vielä monen sukupolveni edustajan lapsuudessa. Martat ovat kampanjoineet viime vuosina esimerkillisesti, ettei kaappeja tarvitse siivota jouluksi, jos ei aio viettää siellä jouluaan. Jonkin niksin mukaan laiska leipuri tai kiireinen jouluvalmistelija saa joulun tuoksun kotiinsa laittamalla piparkakkumaustetta uunipellille ja uuniin pienelle lämmölle. Toinen niksi puolestaan kehottaa laittamaan puhdistusaineeseen (raikkaan tuoksuiseen) kastetun sukan sohvan alle tuomaan siivotun tuoksun kotiin. Konsteja on monia. Joulu tulee kuitenkin joka...

Ärsyttää, suututtaa, harmittaa – tunnetiloja, joiden aikaansaamiseen ei tarvita usein kovinkaan isoa vastoinkäymistä. Havahduin, kun tunnistin kyseiset tunnetilat itsestäni turhan usein viime viikkojen aikana. Päätin kirjoittaa syyt muistiin pohtiakseni, oliko minulla todella syytä moiseen. Muistiinpanot kuitenkin unohtuivat pahimman ärsytyksen aikana sekä sen jälkeen. Joitakin syitä jäi kuitenkin mieleen. Tietokoneen tai sen ohjelman toimimattomuus oli ehdoton ykkönen. Toiseksi nousi rintaliivin olkaimen valuminen toistuvasti koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolmannen sijan sai eteisen väliovien tai kaapin ovien auki jättäminen tai valojen palaminen tyhjässä huoneessa. Viimeksi mainittu jonkun toisen toteuttamana (tietysti) – minä en moista hajamielisyyttä harrasta (tunnusta). Hajasijoille jäivät esimerkiksi perheen jäsenten piittaamattomuus pyykin lajittelussa (kaikki pyykit samaan koriin/pesuun), epäkohteliaat asiakaspalvelijat ja lähimmäiset sekä kuskit, jotka eivät osaa ajaa l...

Kävelin tyttäreni kanssa viikonloppuna metsässä ja huomioni kiinnittyi talitinttiin. Näytti siltä kuin se olisi seurannut meitä lennellen polun vierustan puusta toiseen sirkuttaen samalla vimmatusti. Lopulta se jäi istumaan puuhun polun muututtua hiekkatieksi. Nähtävästi se ilmoitti meidän olleen sen reviirillä. Kevään tulon huomaa valon määrän lisääntymisen ja lumen sulamisen lisäksi lintujen aktiivisuudesta. Varsinkin aamuisin konsertti on runsaan moniääninen. Pikkulintujen sirkutuksen lisäksi lähimetsän puissa raakkuvat sulassa sovussa varis ja korppi, joiden sekaan naakat narisevat kommenttinsa. Tänä aamuna kuulin talven jälkeen ensimmäisen kerran mustarastaan huilumaisen laulannan, jota täytyi pysähtyä kuuntelemaan oikein ajatuksella. Niin kaunista se oli. Tänään on kevätpäiväntasaus – päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Tästä eteenpäin valon määrä lisääntyy juhannukseen asti. Pessimisti sanoisi, että juhannuksesta menee vain hetki, kun illat pimenevät syksyyn. Minä en kuitenkaan...

Kävin lauantaina verkostoitumassa ja hakemassa vahvistusta kirjoittamiseeni, mitä sainkin. Itsekustantajille suunnattu tilaisuus oli loppuunmyyty, ja lukuisa joukko samanmielisiä kirjailijoita istui kuuntelemassa eri alojen asiantuntijoita. Kirjabloggaaja, sisältömarkkinoija, yksi Suomen eturivin kirjailijoista sekä kustannustoimittaja kertoivat näkemyksiään ja kokemuksiaan. Tämän lisäksi sai tutustua ihmisiin, jotka olivat joko julkaisemassa tai julkaisseet kirjan tai useita – oli mahdollisuus verkostoitumiseen. Usein kirjailijat ovat ihmisiä, jotka viihtyvät yksin, omien ajatustensa kanssa, minkä vuoksi tällaiset tilaisuudet ovat tärkeitä. Palasin tilaisuudesta kotiin positiivisella mielellä, uusin ajatuksin. Kävellessäni aamulla Töölönlahden rantaa katselin merenlahden jäätä, joka näytti petollisen vetiseltä ja heikolta. En ihmetellyt lainkaan, ettei se houkutellut ulkoilijoita, vaan he kulkivat turvallisesti rantaa myötäilevällä pyörä- ja jalankulkutiellä. Jonkin aikaa kävel...

Katson neulekorejani (viimeisimmän punoin aikakauslehden sivuista) ja huokaisen. Puuvillalangasta neulottu poncho, neulotut collegehousut, hihaton kaulustoppi, huiviliivi, patenttineuleinen pusero – keskeneräisiä kaikki. Ne odottavat valmistumistaan yksi kerrallaan, jotta voisin aloittaa jotain uutta (jälleen). Lisäksi alakerrassa on keskeneräisinä kierrätysvillanauhasta punomalla aloitettu kori sekä koukuttu maton alku. Eräs rouva sanoi kerran osuvasti, että olisi todella tylsää, jos tekeillä olisi vain yksi työ. Olen samaa mieltä hänen kanssaan ja toteutan ajatusta ihan täysillä :) Aikaan saavampi puoliskoni joskus vain huokailee ja joskus mainitsee, kun töitäni löytyy milloin mistäkin – takan reunalta, olohuoneen sohvalta ja sohvan alta sekä makuuhuoneen sängyn päältä ja tuoleilta. Ne ovat tavanomaisimmat säilytyspaikat, mistä hän joutuu niitä siirtelemään päästäkseen istumaan, nukkumaan tai sytyttämään takkaan tulta. Silloin lupaan lähes poikkeuksetta itselleni pyhästi, että t...

Kuluneena viikonloppuna herättyäni sekä tehtyäni aamutoimet suuntasin eteiseen vetämään lämpöhaalaria päälleni, kuten niin monena aamuna aikaisemminkin. Puettuani haalarin päälle muistin, ettei minulla ollutkaan enää lenkkikaveria aamulenkille – koiramme muutti taivaallisille lenkkipoluille pari päivää aikaisemmin. Hetken mietittyäni laitoin kuitenkin pipon päähän ja kengät jalkaan sekä suuntasin tavanomaiselle reitille jättäen toiset vielä nukkumaan. Koiramme ehti elää yli kuusitoista vuotta, joista reilu viisitoista oli yhteistä taivalta. Se on niin pitkä taival ihmiselämässäkin, että menee jonkin aikaa ennen kuin oppii jälleen elämään ilman koiraa – sitä ihmisen parasta ystävää. Naapurimme tuumi saatuaan tietää koiramme kuolemasta, että ei muuta kuin uutta katselemaan. Ei se kuitenkaan ihan niin mene – ei ainakaan tässä perheessä. Jokainen meistä ikävöi ja suree menetettyä kaveria tavallaan, kunnes muistot tasaavat pahimman ikävän. Edellisen koiran jälkeen elimme yli vuoden k...