Keskeneräistä...

Katson neulekorejani (viimeisimmän punoin aikakauslehden sivuista) ja huokaisen. Puuvillalangasta neulottu poncho, neulotut collegehousut, hihaton kaulustoppi, huiviliivi, patenttineuleinen pusero – keskeneräisiä kaikki. Ne odottavat valmistumistaan yksi kerrallaan, jotta voisin aloittaa jotain uutta (jälleen). Lisäksi alakerrassa on keskeneräisinä kierrätysvillanauhasta punomalla aloitettu kori sekä koukuttu maton alku. Eräs rouva sanoi kerran osuvasti, että olisi todella tylsää, jos tekeillä olisi vain yksi työ. Olen samaa mieltä hänen kanssaan ja toteutan ajatusta ihan täysillä :)

Aikaan saavampi puoliskoni joskus vain huokailee ja joskus mainitsee, kun töitäni löytyy milloin mistäkin – takan reunalta, olohuoneen sohvalta ja sohvan alta sekä makuuhuoneen sängyn päältä ja tuoleilta. Ne ovat tavanomaisimmat säilytyspaikat, mistä hän joutuu niitä siirtelemään päästäkseen istumaan, nukkumaan tai sytyttämään takkaan tulta. Silloin lupaan lähes poikkeuksetta itselleni pyhästi, että teen työt loppuun ennen kuin aloitan uuden – kunnes saan jälleen inspiraation tai löydän houkuttelevan langan.

Elämä on täynnä keskeneräisyyksiä. Mikään ei tule koskaan valmiiksi – ei ihminen eikä hänen työnsä. Välillä tuskastun itseeni, töihini sekä kaikkeen ympärillä olevaan tavaraan. Olisinko onnellisempi ilman kaikkea kotiimme vuosien ja vuosikymmenien aikana kertynyttä tavaraa? Vai onko ihmisellä taipumus haalia ympärilleen kaikenlaista – että on sitten, jos joskus tarvitsee. Ilmentääkö hän sillä itseään ja olemassaoloaan? Luovunko itsestäni, jos luovun kaikesta tavarasta tai ainakin osasta siitä? En kenties tarvitse enää 1970- ja 80-luvun käsityölehtiä. Voisin ehkä luopua 1980-luvun lopun hiihtomonoista ja suksista, kun en niitä enää käytä. Käytänkö ihan oikeasti 1980-luvun lopun talvitakkia? En halua konmarittaa elämääni, mutten halua olla myöskään hamsteri. Minun on kuitenkin lisättävä tahtia – tällä menolla olen kymmenen vuoden päästä vasta 1990-luvulla. Aika loppuu ennen kuin pääsen nykyiselle vuosikymmenelle.

Lahden talvikisat alkavat tällä viikolla. Ennen ne olivat kova juttu ja koulupäiviin kuului poikkeuksetta kisojen seuraaminen oppituntien puitteissa. Nyttemmin hiihdon loisto on kansakuntamme keskuudessa jo hieman himmennyt. Toivotan kuitenkin urheilijoille rehtiä ja reilua kilpailua sekä iloista kisamieltä kaikille kisoja seuraaville :)

Talvista helmikuun loppua ja rentouttavaa talvilomaa eteläsuomalaisille :)

Aikakauslehden sivuista tehty kori on kooltaan noin 15x15 cm.
Loimi ja kuteet on taiteltu lehden sivusta kahdeksankertaiseksi (leveys
n.3 cm). Pohja on 5x5 -kokoinen ja reunuksessa on 4 kudetta (kuvassa).
Jokaiseen pohjaloimeen on tarvittu kaksi lehden sivua (pituus n. 54 cm),
jotka on laitettu n. 2 cm:n matkalta sisäkkäin ja nidottu yhteen.
Yhteen reunakuteeseen on tarvittu n. 2,5 sivua. Korin reuna on kaksin-
kertainen ja sisin reunakude sitoutuu paikalleen, kun reunan ylimenenevä
loimi pujotetaan korin sisäpuolelle. Tämän korin voi laitta kyllästyttyään
paperinkeräykseen tai sytykkeeksi takkaan tai hellaan. Kokeilkaa :)
PS. Kuvan koria ei ole käsitelty millään - se on siis ihan paperipinnalla.