Talvikisat ja laskiainen :)

Talvilomakausi on parhaimmillaan ja sitä on tukenut myös yläkerran väki – ainakin tulevan viikon puoleen väliin saakka. Tällöin vesi- ja räntäsateet uhkaavat eteläistä ja mahdollisesti myös keskistä Suomea. Lahden kisoja seuranneet ovat saaneet nauttia mainiosta säästä ja maailmalle levinneet kuvat ladun varren lumisesta maisemasta ovat kuin suoraan matkailumainoksen sivuilta. Suomen maajoukkue on kaiken lisäksi saanut kaksi mitalia – hopeisen ja pronssisen. Voisivatko asiat olla paremmin? Se pronssinen mitali olisi tietenkin voinut olla hopeinen tai kultainen, jos ankkuriosuuttaan parisprintissä hiihtänyt Iivo Niskanen ei olisi kolaroinut norjalaishiihtäjän kanssa.

Juuri tästä syystä kyseinen norjalaishiihtäjä on saanut runsain mitoin kuraa niskaansa sosiaalisessa mediassa eikä vähiten suomalaiselta urheilukansalta. Kaiken saamansa palautteen sekä itseruoskinnan jälkeen norjalaishiihtäjä onkin ollut valmis kotimatkalle – pilasihan hän lähes varman norjalaisten mitalin sekä himmensi suomalaisten mitalin värin. Huippu-urheilu on kovaa. Se on kuitenkin vain urheilua, nykyajan gladiaattoritaistelua. Urheilijat ovat ihmisiä eikä urheilu ole elämää suurempaa. Sekä urheilijoiden että penkkiurheilijoiden soisi muistavan reilun urheiluhengen sekä ladulla että ladun ulkopuolella ja sosiaalisessa mediassa. Samalla mitalla takaisin antaminen ei ole useinkaan paras tapa soveltaa sitä. Älä lyö lyötyä – osat voivat kääntyä hetkessä myös toisin päin.

Pysynpä vielä talvisessa urheiluteemassa. Luin Latu & polku -lehdestä mainion jutun villasukkajuoksusta, joka on jatkoa suositulle paljasjalkajuoksulle. Luomujuoksuksikin kutsuttu nykytrendi oli tuttua meille 1970-luvun maalaislapsille. Kesäisin juoksimme metsissä sekä pelasimme palloa usein paljain jaloin eikä kenenkään mieleen tullut, että tapamme liikkua olisi neljänkymmenen vuoden päästä trendikästä. Jalkapohjiemme iho olikin kesän lopussa niin paksu, etteivät pienet risut tuntuneet enää missään.

Nykyajan luomujuoksijat jatkavat kesäistä harrastustaan talvella vuoraamalla jalkansa kahdella tai kolmella villasukkakerroksella ja nauttivat sitten juoksusta pehmeässä lumessa päkiäaskelluksella. Ainoan ongelman harrastukselle tuottavat villasukat, jotka eivät tahdo pysyä ylhäällä. Siitä harrastajat vaihtavat kokemuksiaan sosiaalisessa mediassa. Tässäkin lajissa on kuitenkin kilpavarustelun vaara – taidokkaasti neulotut pitsivillasukat haastavat perinteiset harmaat pässinpökkimät, puhumattakaan sukkien värivalikoimasta. Yhdestä asiasta harrastajat lienevät yhtä mieltä – materiaalina villa on lyömätön.

Eilen vietettiin laskiaissunnuntaita – mäen laskun mahdollisti viime viikolla Etelä-Suomea myöten satanut lumi. Jos joku ei ehtinyt eilen mäkeen, laskiaistiistainakin lasketaan mäkeä. Samalla voi hokea vanhaan tapaa ”Liuku, lauku laskiaista” ja toivoa pitkiä pellavia, vaikkei pellavaa enää Suomessa juurikaan kasvateta. Itselleni laskiaispullat ovat maistuneet koko helmikuun. Aloitin helmikuun alussa Vekarajärven varuskunnan sotilaskodin laskiaispullilla ja ajattelin lopettaa huomenna, laskiaistiistaina ja Kalevan päivänä itse paistetuilla (kaupan pakastealtaan), hillolla ja ”avaruuskermalla” varustetuilla pullilla. Mäenlaskua on myös ohjelmassa – laskiainen on kuitenkin vain kerran vuodessa, joulu ja juhannus ovat sen sijaan joka vuosi ;)

Nautitaan talvesta – hankikelejä odotellessa :)

Eteläsuomalainen talvimaisema helmikuussa 2017 :)