Arvaamattomia ajatuksia

Huomaan lipsuvani yhä enemmän ja enemmän viikoittaisista blogikirjoituksistani. Elämää on kuitenkin myös blogin ulkopuolella eikä se mene aina käsikirjoituksen mukaan. Viimeisimmän Pirren käsikirjoitus pitää myös kiireisenä, sillä olen päättänyt, että se julkaistaan tämän vuoden aikana. Muutama mielenkiintoinen asia herätti kuitenkin huomioni ja jaan ne tässä. Kirjoitin tässä blogissani pari vuotta sitten vanhoista, jo syödyistä purukumeista. Pyörittelin tuolloin ajatusta kestopurukumista purukumijätteen vähentämiseksi. Monikaan meistä ei tule ajatelleeksi, että maapallolla käytetään vuosittain noin 20 miljardia euroa purukumiin – tuotteeseen, joka heitetään lyhyen käytön jälkeen pois ja usein luontoon. Brittiläinen, yhden naisen idean pohjalta perustettu yritys, Gumdrop, on kuitenkin kehittänyt ajatusta huomattavasti pidemmälle. Se on tuonut katujen varteen käytetyille purukumeille tarkoitetut, ympäristöstä hyvin erottuvat, pinkit keräilyastiat, joihin käytetyn purukumin voi p...

Ärsyttää, suututtaa, harmittaa – tunnetiloja, joiden aikaansaamiseen ei tarvita usein kovinkaan isoa vastoinkäymistä. Havahduin, kun tunnistin kyseiset tunnetilat itsestäni turhan usein viime viikkojen aikana. Päätin kirjoittaa syyt muistiin pohtiakseni, oliko minulla todella syytä moiseen. Muistiinpanot kuitenkin unohtuivat pahimman ärsytyksen aikana sekä sen jälkeen. Joitakin syitä jäi kuitenkin mieleen. Tietokoneen tai sen ohjelman toimimattomuus oli ehdoton ykkönen. Toiseksi nousi rintaliivin olkaimen valuminen toistuvasti koiran kanssa lenkillä ollessa. Kolmannen sijan sai eteisen väliovien tai kaapin ovien auki jättäminen tai valojen palaminen tyhjässä huoneessa. Viimeksi mainittu jonkun toisen toteuttamana (tietysti) – minä en moista hajamielisyyttä harrasta (tunnusta). Hajasijoille jäivät esimerkiksi perheen jäsenten piittaamattomuus pyykin lajittelussa (kaikki pyykit samaan koriin/pesuun), epäkohteliaat asiakaspalvelijat ja lähimmäiset sekä kuskit, jotka eivät osaa ajaa l...

Kuluneen viikonlopun uutisia hallitsi väistämättä perussuomalaisten vaihtunut puoluejohto. Nykyiseen puoluejohtoon nousseet henkilöt ovat profiloituneet näkyvästi globalisoitumisen vastustajina – heidän mielestään maahanmuutto ja Eurooppa pysykööt Suomen rajojen ulkopuolella. Suomen ja suomalaisten pienenä kansakuntana ei kuitenkaan tulisi eristäytyä muista eurooppalaisista kansakunnista, sillä yksin ei ole hyvä olla – ei varsinkaan nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Apua tarvitseviakin täytyy auttaa, sillä myös suomalaiset ovat sitä aikoinaan saaneet. Apu täytyy kuitenkin mitoittaa itselleen sopivaksi – ei liene kenenkään etu, että auttaja auttaa itsensä hengiltä. Olen havainnut vuosien aikana, että meillä täällä Suomessa on tapana mennä tukka suorana ja harkitsematta kohti uudistuksia sen enempää ajattelematta, vaikka hieman pidempi harkinta ja tarkkailu saattaisivat tuottaa paremman lopputuloksen. Hitaasti hyvä tulee, niin kuin vanha kansa sanoisi. En kuitenkaan ai...

Kuluneen viikonlopun uutiset täyttyivät kuntavaaleista sekä lähialueiden (Tukholma, Pietari ja Oslo) terrori-iskuista tai niiden yrityksistä. Tuli vahva tunne, ettei Suomi ole enää sellainen lintukoto, johon olemme tottuneet. Tästä huolimatta suurin osa ihmisistä – sekä alkuperäisistä että tänne muuttaneista – on rauhaa rakastavia ja hyvää tarkoittavia. Joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka yrittävät luoda pelkoa, epäsopua ja suvaitsemattomuutta joko vahingoittamalla tai usuttamalla  muita  siihen. Mikä sitten ajaa ihmisen sellaiseen? Epätoivo, tyytymättömyys, suvaitsemattomuus, näköalattomuus, viha tai jokin muu vahva negatiivinen tunne, joka sumentaa inhimillisen ajattelun. Julistamme tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta sekä suvaitsevaisuutta, mutta jos asiaa tarkastellaan  kansallisesti tai kansainvälise sti, olemme kaukana siitä. Eurooppaa koettelevan pakolaisongelman varjolla nationalistiset puolueet ja järjestöt ovat haalimassa valtaa itselleen Euroopassa. My...

Pakkasaamun huuruisissa oksissa kimmeltävä aurinko houkutteli minut aamulenkille – yksin, sillä koiramme kuolemasta alkaa olla jo kuukausi. Siitä huolimatta katseeni etsiytyy välillä olohuoneen matolle etsien siellä nukkunutta lenkkikaveria. Tuo kuukausi on kulunut yllättävän nopeasti ja maaliskuu lähenee vääjäämättä kevätpäiväntasausta sekä kellojen siirtämistä kesäaikaan. Tunnustan olevani ärsyyntynyt jokakeväisestä ja -syksyisestä leikkimisestä kellojen kanssa. Jos kyseinen toimenpide hyödyttäisi jotakin, ymmärtäisin sen. Sen sijaan kuluneina vuosina on eri tutkimuksin todistettu, miten kellonajan siirtely haittaa erityisesti mielenterveyspotilaita, mutta myös terveitä ihmisiä. Eri-ikäisten ihmisten vuorokausirytmi häiriintyy tunnin siirtämisestä ja keväisen siirron jälkeen varsinkin pienille lapsille aamut ovat vaikeita eikä illalla vielä nukuta – syksyllä tilanne toistuu jälleen päinvastaisessa järjestyksessä. Tavasta voisi siis jo luopua ja jäädä pysyvästi talviaikaan, jok...

Alkanut vuosi on meille juhlavuosi itsenäisen Suomen täyttäessä sata vuotta. Miksemme voisi juhlia myös sitä, että monella mittarilla mitattuina yllämme maailman kärkeen. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on onnistunut, jos sekä kotimaan että ulkomaailman uutisiin on uskomista – ja miksi ei olisi. Tuntuu hyvältä, että Suomi on rankattu kärkijoukkoon korruption vastustamisessa, koulutuksessa, tasa-arvossa sekä kansalaistyytyväisyydessä – joitakin asioita mainitakseni. Iloisesti maksan veroja, jos ja kun sillä saadaan hyvää aikaan. Sen vuoksi ihmettelen erityisesti sitä, miksi istuva hallitus karsii niin innokkaasti koulutuksesta ja tutkimuksesta – niistä asioista, joilla mahdollistetaan tulevien sukupolvien tietotaito sekä luodaan uusia innovaatioita tulevaisuutta varten ja pidetään piskuinen Suomi tasa-arvoisena ja sivistyneenä sekä toisista välittävänä kansakuntana. En myöskään ymmärrä, miksi päättäjät kurittavat niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa (esimerkiksi lapset, vanh...