Viikonloppu meillä ja muualla

Kuluneen viikonlopun uutiset täyttyivät kuntavaaleista sekä lähialueiden (Tukholma, Pietari ja Oslo) terrori-iskuista tai niiden yrityksistä. Tuli vahva tunne, ettei Suomi ole enää sellainen lintukoto, johon olemme tottuneet. Tästä huolimatta suurin osa ihmisistä – sekä alkuperäisistä että tänne muuttaneista – on rauhaa rakastavia ja hyvää tarkoittavia. Joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka yrittävät luoda pelkoa, epäsopua ja suvaitsemattomuutta joko vahingoittamalla tai usuttamalla muita siihen.

Mikä sitten ajaa ihmisen sellaiseen? Epätoivo, tyytymättömyys, suvaitsemattomuus, näköalattomuus, viha tai jokin muu vahva negatiivinen tunne, joka sumentaa inhimillisen ajattelun. Julistamme tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta sekä suvaitsevaisuutta, mutta jos asiaa tarkastellaan kansallisesti tai kansainvälisesti, olemme kaukana siitä. Eurooppaa koettelevan pakolaisongelman varjolla nationalistiset puolueet ja järjestöt ovat haalimassa valtaa itselleen Euroopassa. Myös terroristijärjestöt ovat huomanneet, että yllyttämällä eri syistä näköalattomia henkilöitä yksittäisiin terroritekoihin, he luovat kaaosta ja yrittävät samalla kaventaa kuin huomaamatta demokratian toteutumista. Pelko ja paniikki leviävät ja pelon keskellä henkiinjääminen ja selviäminen peittävät inhimillisen ajattelun ja demokratian. Vihaan vastaaminen vihalla vie ihmiskunnan loputtomaan vihan kierteeseen, mikä johtaa meidät takaisin pimeälle keskiajalle. Uskonnon varjolla on tehty ja tehdään yhä hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Se on tehokas vallan käytön väline.

Toivottavasti 2000-luvun ihminen on oppinut ihmiskunnan historiasta jotain. Toivottavasti totuudenmukaista historiaa opetetaan nyt ja tulevaisuudessa mahdollisimman monessa koulussa ja maassa. Toivottavasti myös tulevaisuuden Suomessa koululaisten lukutaito ja opiskelijoiden into mahdollistavat historia opiskelun.

Sillä jos ei tunne historiaa, ei voi myöskään ymmärtää nykyhetkeä.

Toinen kuluneen viikonlopun uutisaihe oli kuntavaalit. Vastavalituilla kunnan- ja kaupunginvaltuutetuilla onkin nyt tuhannen taalan paikka osoittaa, että huolehtimalla samanarvoisesti kaikista kuntalaisista vaalimme suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Demokraattisesti valittujen kansanvallan edustajien soisikin huomioivan tulevaisuudessa myös ne kuntalaiset, jotka eivät ole kaikkein äänekkäimpiä – lapset ja nuoret, vammaiset sekä vanhukset. Usein niukkoina aikoina juuri näiden ryhmien resursseista leikataan. Nykyhetken lapset ja nuoret ovat kuitenkin huomisen veronmaksajia, äänestäjiä ja päättäjiä. On lyhytnäköistä pihistää tulevaisuudesta, sillä nykyhetken päättäjät ovat huomisen eläkeläisiä, jotka tarvitsevat huomisen veronmaksajia.

Tästä kirjoituksesta tulikin paatoksellista paasausta, mutta tulkoon. Tarkoitus on kuitenkin hyvä – meidän tulisi välittää enemmän toisistamme. Olin kuluneissa kuntavaleissa elämäni ensimmäistä kertaa ehdokkaana. En kuitenkaan tullut valituksi valtuustoon eivätkä saamani äänet riittäneet edes varasijaan. Olin kuitenkin yllättynyt, että passiivisuudestani huolimatta sain muutamia kymmeniä ääniä, tasaisesti ympäri asuinkuntaani. Olen kiitollinen kaikille, jotka luottivat minuun äänensä verran. Se on mielestäni paljon, sillä enempää äänestäjä ei vaaleissa voi antaa. Jatkan siis kirjoittamista ja mietin vajaan neljän vuoden päästä, lähdenkö tuolloin uudelleen leikkiin mukaan.

Huomasin tehneeni kuluneen kuukauden aikana myös muita asioita ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin viiriäisen munia sekä join vuohen maitoa – molempia ensimmäisen kerran. Nyt mietinkin, että pitäisikö minun tehdä tästä projektista elämän mittainen. Ehtisin vielä tehdä monenlaisia asioita ensimmäisen kerran elämässäni… Olenhan elämäni puolivälissä, jos vain saan elää satavuotiaaksi ;)

Aurinkoista ja herkullista pääsiäisen aikaa :)

Sipulinkuoret toimivat sekä munankuorien että lankojen värjäyksessä.
Dominoneuleen osoittamana suunta ylös eli kohti tulevaisuutta :)