Arvaamattomia ajatuksia

Taivas on pilvessä ja pihalaatat ovat märkiä. Y öllä on satanut l ähes kahden kuukauden sateettoman jakson jälkeen. Sade on ollut kovaa, sillä metsäpolulla on sadeveden kuljettamia neulaskasoja, joiden seassa on ennenaikaisesti kellastuneita koivun lehtiä. Alkukesä on ollut erikoinen. Juhannuksen aikaan kukkivat luonnonkukat ovat kukkineet jo kauan aikaa sitten ja pihan reunustan juhannusruusun terälehdet ovat varisseet kellastuneina maahan. Tienvarren komeat ja värikkäät lupiinitkin alkavat olla kukintansa lopussa. Kun tähän lisätään taivaalla seilaavat harmaat pilvet, on tunnelma pikemminkin syksyinen kuin keskikesän juhlaa enteilevä. Muistanpa juhannuksen tältä vuosituhannelta, jolloin turkishaalarikaan ei ollut liian kuuma. Oli sää mikä hyvänsä elämme vuoden valoisinta aikaa, johon kuuluvat monenlaiset perinteet, tavat ja taiat. Tunnetuin juhannustaioista lienee luonnonkukkien kerääminen tyynyn alle, jotta yrttien kerääjä saisi tulevan siippansa juhannusyön uniinsa. Olen un...

Eilen vietettiin isänpäivää – puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Toisin kuin äitienpäivä, se ei ole virallinen liputuspäivä. Isänpäivän historia on lyhyempi kuin äitienpäivän ja se on saanut alkunsa äitienpäivän tavoin Yhdysvalloista. Wikipedian mukaan kauppiaat virittelivät isänpäivää Suomessa jo 1940-luvulla marraskuun toiselle sunnuntaille saadakseen myyntiä ennen tulossa olevaa joulusesonkia. Yliopiston almanakassa isänpäivä oli vuosina 1970-72 ilman Helsingin yliopiston päätöstä – niinpä se poistettiin. Vuonna 1987 yliopisto hyväksyi sen lopulta vakiintuneena juhlapäivänä kalenteriin, jolloin se merkittiin myös liputuspäiväksi (vaikkakaan ei viralliseksi). Kauppiaat ovat ottaneet omakseen sekä isän- että äitienpäivän, puhumattakaan halloweenista, ystävänpäivästä ja nenäpäivästä. Useat tällaisista kaupallisista päivistä ovat rantautuneet ja rantautuvat meille Atlantin takaa. Kaupat täyttyvät erilaisista näihin päiviin liittyvistä tuotteista, mutta ei se kuitenkaan ole hullu, j...

Toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä oli eilen. Päivä oli aurinkoinen ja viileän kevään ansiosta valkovuokot kukkivat ja toisin paikoin niiden kukkiminen oli vasta alkamassa. Monin paikoin Pohjois-Suomea sää oli kuitenkin vielä melkoisen talvinen. Juhlapäivillä on historiansa. Niinpä vaelsin Wikipediaan katsomaan, millainen se on äitienpäivän osalta. Äitienpäivän vietto sai alkunsa Yhdysvalloista, missä sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1907 Andrewsin metodistikirkossa kaikkien äitien muistoksi. Anna Jarvis oli tehnyt asiasta aloitteen oman äitinsä kuoleman jälkeen, sillä hänen mielestään yhteiskunta ei arvostanut tarpeeksi äitien kasvatustyötä. Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti vuonna 1914 äitienpäivän viralliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittiin toukokuun toisena sunnuntaina. Vilho Reima (kansakoulunopettaja ja kansanedustaja) toi äitienpäivän Suomeen ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 – tosin vain Alavieskassa. Seuraavana vuonna tapa levisi u...

Kulunut viikonloppu aloitettiin aprillipäivällä, joka on puijaamisen juhlapäivä. Itse en tullut tällä kertaa huijatuksi, mutta aikaisempina vuosina olen kokenut sen kohtalon useita kertoja. Tänä vuonna sain uneliaamman puoliskoni ylös hieman normaalia aikaisemmin pienellä jekulla. Aprillipäivän huijaamiseenhan kuuluu, että huijaus paljastetaan lopuksi, ettei huijattu luule huijausta todeksi. Itse ajattelen myös niin, että onnistunut aprillipäivän huijaus on hyväntahtoinen jekku, jonka jälkeen sekä huijattu että huijaaja saavat hyvät naurut. Ilkeämielinen ja huijattavalle harmia tuottava huijaus eivät kuulu aprillipäivään. Wikipedia kertoo aprillipäivän perinteen historian alkaneen 1500-luvulta Ranskasta, jossa vuonna 1582 siirryttiin gregoriaaniseen ajanlaskuun. Ranskalaisten uuden vuoden ajankohdan muutoksen katsotaan kuitenkin selittävän perinteen paremmin, mikä tapahtui jo ennen kalenterin muutosta. Kuningas Kaarle IX oli huomannut valtakuntaa kiertäessään, että eri puolilla ma...

Talvilomakausi on parhaimmillaan ja sitä on tukenut myös yläkerran väki – ainakin tulevan viikon puoleen väliin saakka. Tällöin vesi- ja räntäsateet uhkaavat eteläistä ja mahdollisesti myös keskistä Suomea. Lahden kisoja seuranneet ovat saaneet nauttia mainiosta säästä ja maailmalle levinneet kuvat ladun varren lumisesta maisemasta ovat kuin suoraan matkailumainoksen sivuilta. Suomen maajoukkue on kaiken lisäksi saanut kaksi mitalia – hopeisen ja pronssisen. Voisivatko asiat olla paremmin? Se pronssinen mitali olisi tietenkin voinut olla hopeinen tai kultainen, jos ankkuriosuuttaan parisprintissä hiihtänyt Iivo Niskanen ei olisi kolaroinut norjalaishiihtäjän kanssa. Juuri tästä syystä kyseinen norjalaishiihtäjä on saanut runsain mitoin kuraa niskaansa sosiaalisessa mediassa eikä vähiten suomalaiselta urheilukansalta. Kaiken saamansa palautteen sekä itseruoskinnan jälkeen norjalaishiihtäjä onkin ollut valmis kotimatkalle – pilasihan hän lähes varman norjalaisten mitalin sekä himmen...

Kuluneena viikonloppuna herättyäni sekä tehtyäni aamutoimet suuntasin eteiseen vetämään lämpöhaalaria päälleni, kuten niin monena aamuna aikaisemminkin. Puettuani haalarin päälle muistin, ettei minulla ollutkaan enää lenkkikaveria aamulenkille – koiramme muutti taivaallisille lenkkipoluille pari päivää aikaisemmin. Hetken mietittyäni laitoin kuitenkin pipon päähän ja kengät jalkaan sekä suuntasin tavanomaiselle reitille jättäen toiset vielä nukkumaan. Koiramme ehti elää yli kuusitoista vuotta, joista reilu viisitoista oli yhteistä taivalta. Se on niin pitkä taival ihmiselämässäkin, että menee jonkin aikaa ennen kuin oppii jälleen elämään ilman koiraa – sitä ihmisen parasta ystävää. Naapurimme tuumi saatuaan tietää koiramme kuolemasta, että ei muuta kuin uutta katselemaan. Ei se kuitenkaan ihan niin mene – ei ainakaan tässä perheessä. Jokainen meistä ikävöi ja suree menetettyä kaveria tavallaan, kunnes muistot tasaavat pahimman ikävän. Edellisen koiran jälkeen elimme yli vuoden k...

Kohtaloa uhmaten ostin viime viikolla pienoisjoulukuuseksi noin 30-senttisen huonekuusen. Omistin sellaisen vuosikymmeniä sitten ja muistelin ostohetkellä sen olleen haastava hoidettava. Googletin saman tien kyseisen kasvin hoito-ohjeet eikä muistini pettänyt tässä asiassa – talvikausi keskuslämmitetyssä asunnossa koituu yleensä kasvin kohtaloksi. Harva pystyy järjestämään sille  talvikaudeksi  valoisaa, 10-15 asteen kasvupaikkaa sekä sen vaatimaa kosteutta. Hoito-ohjeissa luvattiin kuitenkin, että huonekuusi saattaa selvitä hengissä myös noin 20 asteen huoneenlämmössä, jos lämpötila ei nouse yli tuon 20 ja se saa kosteutta. Tartuin tähän oljenkorteen ja päätin kokeilla, josko nyt saisin tuon kasvin pysymään vihreänä koko talvikauden – kesällä sen voi sitten halutessaan siirtää ulos. Meillä sisälämpötila pysyttelee useimmiten kyseisissä lukemissa ja laskee joskus sen allekin, sillä viihdymme lämminverisemmän puoliskoni kanssa viileähkössä huoneenlämmössä. Jälkikasvumme on...

Äitienpäivä, yksi kevään monista juhlista, oli eilen. Sitä saatiin juhlia miellyttävän lämpimissä olosuhteissa – Etelä-Suomessakin helleraja melkein rikkoontui. Olen ihaillut kuluneen viikon upeaa auringonpaistetta lähinnä ikkunan läpi käydessäni läpi ja korjatessani kirjoittamani Pirre-sarjan toista osaa, jonka sain juuri äitienpäivää edeltävänä iltana lähetettyä painoon. Niinpä nautin lämpimästä äitienpäivästä haravoiden syksyllä haravoimatta jääneen alueen, joka oli vielä jokin aika sitten kosteaa sammalen valtaamaa nurmikkoa eikä sille voinut edes kuvitella näyttävänsä haravaa. Nyt maassa lojuvat syksyn lehdet olivat ritisevän kuivia ja nurmikko puski jo kovasti sammalen läpi, mutta ehdinpä kuitenkin! Kevätharavointi uhkaa tosin jäädä kohinalla kasvavan nurmikon alle ja ruohonleikkuri alkaa olla tarpeellisempi kuin harava. Ne vähäiset, syysharavoinnin jälkeen nurmikolle lentäneet lehdet saavatkin maatua nurmikon lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi – niitä ei kohta huomaa ...

Kirjoittelen tekstiäni vapun jälkeisissä tunnelmissa – mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Vesisade kuritti asuinseutuani koko vappuaaton ja asettui vasta joskus yöllä. Olimme puolisoni kanssa kahdestaan jälkeläistemme liuetessa päivän mittaan omiin rientoihinsa. Kahdestaan jäätyämme onnistuimme kehittämään illan mittaan oikein mukavan riidan, jonka myös tyttäremme kotiuduttuaan vaistosi. Saimme sovittua riitamme vasta vappupäivän aamuna, minkä vuoksi tyttäremme kysyi heti herättyään, että eroammeko. Kerroin hänelle, ettei meillä ole sellaisia aikeita – riidellä voi ilman eroaikeitakin – ja sovinnollisen ilmapiirin vaistottuaan hän lopulta uskoi sen. Muistan itse lapsuudestani, että vanhempien väliset riidat – pienetkin – olivat kamalia, ehkä vähän pelottaviakin. Kyseisen kaltaisissa tilanteissa menin silloin tällöin isäni luokse pyytämään, että hän sopisi riidan äidin kanssa. Joskus hän menikin – ja rauha palasi kotiin. Nautimme vappupäivän ilta-auringosta liiterin portaill...

Aurinko paistaa lähes täydeltä terältä ja viimeinen vapaapäivä ennen normaalia lyhyempää työviikkoa kääntyy iltapäivään. Lapsena pääsiäinen oli joulun ohella yksi jännittävimmistä juhlista. Mielikuvitusta kiehtoivat jouluna joulupukki ja tontut sekä pääsiäisenä noidat. Lapsuudessani pääsiäisenä lunta oli yleensä vielä melkoisen paljon ja keli oli usein loskainen. Hyvällä onnella pääsiäisen aikaan saattoivat kuitenkin osua kevättalven mieluisat hankikelit, jolloin pääsi kävellen joka paikkaan, sillä hanki kantoi helposti kävelijän, pyöräilijän ja potkukelkkailijan – joskus jopa auton. Ajankohtaan liittyvistä herkuista on jäänyt mieleen erityisesti pääsiäismunat, joita oli usein yksi tai kaksi lasta kohti – ei enempää. Niitä syödessä tähyiltiin ikkunoista pimenevään iltaan, josko taivaalla olisi näkynyt Kyöpelinvuorelle luudalla matkaavia noitia. En nähnyt pettymyksekseni yhtäkään, mutta joka pääsiäinen jaksoin niitä taivaalta tähyillä. Samalla tavoin yritimme pongata joulun aikaan...

Innostuin leikkaamaan vanhoja t-paitojani trikookuteeksi netistä löytämäni videon ohjeistamana ( www.suurikäsityö.fi/trikookude ) ja virkkasin leikkaamastani kuteesta patalapun / pannunalusen sekä kaksi sydäntä heijastimiksi. Pannulappuun ja kahteen sydämeen tarvitsin puolitoista t-paitaa, joista punainen oli kokoa XL ja pinkki kokoa S. Vaikka nyt onkin jo ystävänpäivä, nopea virkkaaja ehtii tehdä ystävälleen heijastimen takkiin tai laukkuun kiinnitettäväksi tai jättämällä heijastavan nauhan sydämen reunasta rintakorun tai laukkukoristeen. Ystävää voi muistaa muulloinkin kuin ystävänpäivänä :) Toteuttamalla sydämet tai pannulapun huopuvasta langasta tai ohuesta viskoosi-, silkki- tai puuvillalangasta saat aivan eri luonteiset sydämet – ohut lanka toimii koruissa ja paksumpi laukun koristeissa. Rauta- tai hopealangasta virkattuina sydämet saavat aivan eri ilmeen. Tämä ohje on siis trikookuteelle (leikattu ohjeen mukaan 2 cm leveäksi): Pannulappu / pannun alunen : ...

Minulla oli eilen virallinen witutuspäivä. Saatatte ehkä luulla, etten pääse tuosta w-sanasta millään eroon, mutta kyse ei ole siitä. Kuluneen viikon aikana tapahtui sen verran monta asiaa, jotka aiheuttivat ylimääräistä hammasten kiristystä. Niinpä negatiivinen mielialani oli huipussaan eilen ja sovimme mieheni kanssa, että pidän virallisen witutuspäivän. Sain ihan rauhassa olla huonolla tuulella eikä minun tarvinnut selittää tai  etsiä   syitä muista, sillä syy löytyi tämän hiuspehkon alta. Virallinen witutuspäivä ei juurikaan eroa normaalista päivästä – normaalit menot ja toimet hoidetaan, mutta elämän tilanteesta riippuen kanssaihmiset helpottavat joitakin asioita, jotta mieliala pääsee nousemaan normaalille tasolle. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, etten vaivannut päätäni ylimääräisillä kotitöillä enkä esimerkiksi osallistunut ruoanlaittoon, vaan katsoin rästiin jääneen osan lempisarjastani Downton Abbeystä ja neuloin samalla itselleni collegehousuja. Keinutuolii...