Äitienpäivän viettoa - ennen ja nyt

Toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä oli eilen. Päivä oli aurinkoinen ja viileän kevään ansiosta valkovuokot kukkivat ja toisin paikoin niiden kukkiminen oli vasta alkamassa. Monin paikoin Pohjois-Suomea sää oli kuitenkin vielä melkoisen talvinen.

Juhlapäivillä on historiansa. Niinpä vaelsin Wikipediaan katsomaan, millainen se on äitienpäivän osalta. Äitienpäivän vietto sai alkunsa Yhdysvalloista, missä sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1907 Andrewsin metodistikirkossa kaikkien äitien muistoksi. Anna Jarvis oli tehnyt asiasta aloitteen oman äitinsä kuoleman jälkeen, sillä hänen mielestään yhteiskunta ei arvostanut tarpeeksi äitien kasvatustyötä. Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti vuonna 1914 äitienpäivän viralliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittiin toukokuun toisena sunnuntaina.

Vilho Reima (kansakoulunopettaja ja kansanedustaja) toi äitienpäivän Suomeen ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 – tosin vain Alavieskassa. Seuraavana vuonna tapa levisi usealle paikkakunnalle, mutta äitienpäivän nykyinen ajankohta vakiintui vasta vuonna 1927. Virallinen liputuspäivä siitä tuli vuonna 1947. Jatkosodan äitienpäivänä vuonna 1942 sotamarsalkka Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan Vapaudenristin kunniamerkin.

Äitienpäivän luonne oli sen alkuaikoina melko uskonnollinen ja aatteellinen, mikä ilmenee myös Yle Historian twiitistä (https://twitter.com/ylehistoria/status/863725666390478849).

Toukokuun toinen sunnuntai näkyi kauppojen mainoksissa – tuoksuja, yöpaitoja, kukkia, ruokaohjeita ja herkkuja. Ilmoitin perheelleni, etten halua lahjoja, ja toivettani kunnioitettiin. Tyttäreni oli tehnyt minulle lahjan opiskelupaikallaan, mutta kertoi unohtaneensa sen sinne – saisin sen maanantaina. Vanhempi poikani, se syksyllä kotoa muuttanut, tuli kukkakimpun sekä salmiakkipussien kera. Liekö ollut telepatiaa, sillä juuri menneellä viikolla kaipailin salmiakkia. Jälkikasvun nuorin oli lomalla armeijasta. Olimme pitkästä aikaa koolla koko perhe kymmenviikkoisella koiranpennulla vahvistettuna.

Vietimme perheen kesken leppoisan sunnuntain ilman erikoisia ohjelmanumeroita. Ostin lauantaina itselleni 20 ruusua, reilusti possun panosvöitä grillattavaksi, salaattitarpeita sekä jäätelöpakein. Jäätelö pakastemansikoista tehdyn kastikkeen kyydittämänä oli mainio vaihtoehto täytekakulle. Sää suosi ulkona grillausta ja jälkikasvu liikutti koiranpentua niin aktiivisesti, että se nukkui illan ja seuraavan yön rauhallisesti. Maanantai sai tulla sateineen puhdistamaan ilman pitkän sateettoman jakson pölyistä.

Katsoin viimevuotista blogikirjoitustani äitienpäivän ajalta, kun koko katras asui vielä kotona. Olimme tuolloin syömässä ravintolassa, sillä sopuisa ruoanlaitto yhdessä ei olisi onnistunut. Verratessani näiden kahden perättäisen vuoden äitienpäiviä ero tunnelmassa oli melkoinen. Tämänvuotinen oli tunnelmaltaan ehdottomasti edellisvuotista leppoisampi. Kahden sukupolven (vanhempien ja aikuistuvan jälkipolven) jatkuva yhdessäolo tuo perhesopuun omat haasteensa. Kun tapaa harvemmin, ei ole enää halua vääntää kättä olemattomista asioista, vaan silloin keskitytään olennaiseen – siihen leppoisaan yhdessäoloon.

Kotitonttu oli jättänyt villasukkani äitienpäivän kunniaksi eteisen kaappiin löydettäviksi. Handsfreetä se ei ole vielä palauttanut, mutta odotan ja toivon, että sekin päivä vielä koittaa :)

Lämpenevää toukokuun jälkipuoliskoa :)

Näin lauantaina tämän kevään ensimmäiset sinivuokot - niin kauniita :)