Äitienpäivän viettoa - ennen ja nyt
Toukokuun
toinen sunnuntai eli äitienpäivä oli eilen. Päivä oli aurinkoinen ja viileän
kevään ansiosta valkovuokot kukkivat ja toisin paikoin niiden kukkiminen oli
vasta alkamassa. Monin paikoin Pohjois-Suomea sää oli kuitenkin vielä melkoisen
talvinen.
Juhlapäivillä
on historiansa. Niinpä vaelsin Wikipediaan katsomaan, millainen se on
äitienpäivän osalta. Äitienpäivän vietto sai alkunsa Yhdysvalloista, missä sitä
vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1907 Andrewsin metodistikirkossa kaikkien
äitien muistoksi. Anna Jarvis oli tehnyt asiasta aloitteen oman äitinsä kuoleman
jälkeen, sillä hänen mielestään yhteiskunta ei arvostanut tarpeeksi äitien kasvatustyötä.
Yhdysvaltain presidentti Wilson julisti vuonna 1914 äitienpäivän viralliseksi
juhlapäiväksi, jota juhlittiin toukokuun toisena sunnuntaina.
Vilho Reima
(kansakoulunopettaja ja kansanedustaja) toi äitienpäivän Suomeen ja sitä
vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 – tosin vain Alavieskassa. Seuraavana
vuonna tapa levisi usealle paikkakunnalle, mutta äitienpäivän nykyinen
ajankohta vakiintui vasta vuonna 1927. Virallinen liputuspäivä siitä tuli vuonna
1947. Jatkosodan äitienpäivänä vuonna 1942 sotamarsalkka Mannerheim myönsi
antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti 4. luokan
Vapaudenristin kunniamerkin.
Äitienpäivän
luonne oli sen alkuaikoina melko uskonnollinen ja aatteellinen, mikä ilmenee
myös Yle Historian twiitistä (https://twitter.com/ylehistoria/status/863725666390478849).
Toukokuun
toinen sunnuntai näkyi kauppojen mainoksissa – tuoksuja, yöpaitoja, kukkia,
ruokaohjeita ja herkkuja. Ilmoitin perheelleni, etten halua lahjoja, ja
toivettani kunnioitettiin. Tyttäreni oli tehnyt minulle lahjan
opiskelupaikallaan, mutta kertoi unohtaneensa sen sinne – saisin sen maanantaina.
Vanhempi poikani, se syksyllä kotoa muuttanut, tuli kukkakimpun sekä salmiakkipussien
kera. Liekö ollut telepatiaa, sillä juuri menneellä viikolla kaipailin
salmiakkia. Jälkikasvun nuorin oli lomalla armeijasta. Olimme pitkästä aikaa koolla
koko perhe kymmenviikkoisella koiranpennulla vahvistettuna.
Vietimme perheen
kesken leppoisan sunnuntain ilman erikoisia ohjelmanumeroita. Ostin lauantaina
itselleni 20 ruusua, reilusti possun panosvöitä grillattavaksi,
salaattitarpeita sekä jäätelöpakein. Jäätelö pakastemansikoista tehdyn
kastikkeen kyydittämänä oli mainio vaihtoehto täytekakulle. Sää suosi ulkona
grillausta ja jälkikasvu liikutti koiranpentua niin aktiivisesti, että se nukkui
illan ja seuraavan yön rauhallisesti. Maanantai sai tulla sateineen puhdistamaan
ilman pitkän sateettoman jakson pölyistä.
Katsoin
viimevuotista blogikirjoitustani äitienpäivän ajalta, kun koko katras asui
vielä kotona. Olimme tuolloin syömässä ravintolassa, sillä sopuisa ruoanlaitto
yhdessä ei olisi onnistunut. Verratessani näiden kahden perättäisen vuoden
äitienpäiviä ero tunnelmassa oli melkoinen. Tämänvuotinen oli tunnelmaltaan ehdottomasti
edellisvuotista leppoisampi. Kahden sukupolven (vanhempien ja aikuistuvan
jälkipolven) jatkuva yhdessäolo tuo perhesopuun omat haasteensa. Kun tapaa harvemmin,
ei ole enää halua vääntää kättä olemattomista asioista, vaan silloin keskitytään
olennaiseen – siihen leppoisaan yhdessäoloon.
Kotitonttu oli
jättänyt villasukkani äitienpäivän kunniaksi eteisen kaappiin löydettäviksi.
Handsfreetä se ei ole vielä palauttanut, mutta odotan ja toivon, että sekin
päivä vielä koittaa :)
Lämpenevää
toukokuun jälkipuoliskoa :)
Näin lauantaina tämän kevään ensimmäiset sinivuokot - niin kauniita :) |
Kommentit
Lähetä kommentti