Arvaamattomia ajatuksia

Äitienpäivä, yksi kevään monista juhlista, oli eilen. Sitä saatiin juhlia miellyttävän lämpimissä olosuhteissa – Etelä-Suomessakin helleraja melkein rikkoontui. Olen ihaillut kuluneen viikon upeaa auringonpaistetta lähinnä ikkunan läpi käydessäni läpi ja korjatessani kirjoittamani Pirre-sarjan toista osaa, jonka sain juuri äitienpäivää edeltävänä iltana lähetettyä painoon. Niinpä nautin lämpimästä äitienpäivästä haravoiden syksyllä haravoimatta jääneen alueen, joka oli vielä jokin aika sitten kosteaa sammalen valtaamaa nurmikkoa eikä sille voinut edes kuvitella näyttävänsä haravaa. Nyt maassa lojuvat syksyn lehdet olivat ritisevän kuivia ja nurmikko puski jo kovasti sammalen läpi, mutta ehdinpä kuitenkin! Kevätharavointi uhkaa tosin jäädä kohinalla kasvavan nurmikon alle ja ruohonleikkuri alkaa olla tarpeellisempi kuin harava. Ne vähäiset, syysharavoinnin jälkeen nurmikolle lentäneet lehdet saavatkin maatua nurmikon lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi – niitä ei kohta huomaa ...

Lupasin viikko sitten kertoa, miten tekemäni teepuuöljyn vaikutuksiin perustuva voide tehoaisi tyttäreni akneen ja lyhyesti sanottuna, viikon kokemuksen jälkeen, aluksi se tehosi hyvin. Loppuviikosta näppyjä alkoi kuitenkin tulla lisää. Niinpä poikettuani kauppareissullani luontaistuoteliikkeeseen ostin sieltä myyjän mainostaman konjak-kasvosienen. Ostamani sieni oli nimenomaan rasvaiselle iholle ja sillä voisi kasvojen normaalipuhdistuksen lisäksi puhdistaa myös meikit. Käyttöohje lupasi myös, että sieni tasapainottaisi ihon pH:n, joten myös kasvovesi olisi tarpeeton. Ostin siis sienen ja viikonlopun sieni + teepuuöljyvoide -käytön perusteella sieni tehosi – näpyt vähenivät. Tyttäreni lähti eilen talvilomalle mummolaan sieni mukanaan (teepuuöljyvoide unohtui kotiin). Jos loppuviikosta kotiutuva neitokainen on sileäposkinen, voin varauksetta suositella sientä kaikille rasvaisesta ihosta kärsiville. Odotan siis jännityksellä loppuviikkoa ja tyttären kotiinpaluuta :) Syksyllä, enne...

Julistin välillemme välirikon toistaiseksi – siis herra Veikkauksen ja minun. Olen uskollisesti täyttänyt verkossa ruudukon viikoittain ja jättipotin ollessa kyseessä jopa kaksi, mutta viime viikonloppuna mittani tuli täyteen. En ole saanut kahteen vuoteen edes yhtä pientä voittoa puhumattakaan suuremmista voittosummista – ei arpomalla eikä vakioriveillä. Pelitilini tyhjeni enkä ladannut sille rahaa – päätin yksipuolisesti pitää ainakin kuukauden tauon. Ehkä herra Veikkaus lopultakin huomaa uskollisuuteni ja muistaa minua edes pienellä voitolla. Sillä huomioimisella lottoaisin taas vuoden tai kaksi eteenpäin. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato – jään siis odottamaan :) Tyttäreni on kärsinyt jonkinlaisesta aknesta jo usean vuoden ajan. Se on välillä ärhäkämpi ja näyttäisi välillä parantuneen, kunnes jälleen puhkeaa entistä kukkeampana. Olen kerran aikaisemmin kokeillut hänelle omatekoista voidetta, joka näytti tehoavan. Hänen käytettyään taas apteekin aknesalvatuubin loppuun tei...