Äitienpäivä oli hyvä :)

Äitienpäivä, yksi kevään monista juhlista, oli eilen. Sitä saatiin juhlia miellyttävän lämpimissä olosuhteissa – Etelä-Suomessakin helleraja melkein rikkoontui.

Olen ihaillut kuluneen viikon upeaa auringonpaistetta lähinnä ikkunan läpi käydessäni läpi ja korjatessani kirjoittamani Pirre-sarjan toista osaa, jonka sain juuri äitienpäivää edeltävänä iltana lähetettyä painoon. Niinpä nautin lämpimästä äitienpäivästä haravoiden syksyllä haravoimatta jääneen alueen, joka oli vielä jokin aika sitten kosteaa sammalen valtaamaa nurmikkoa eikä sille voinut edes kuvitella näyttävänsä haravaa. Nyt maassa lojuvat syksyn lehdet olivat ritisevän kuivia ja nurmikko puski jo kovasti sammalen läpi, mutta ehdinpä kuitenkin!

Kevätharavointi uhkaa tosin jäädä kohinalla kasvavan nurmikon alle ja ruohonleikkuri alkaa olla tarpeellisempi kuin harava. Ne vähäiset, syysharavoinnin jälkeen nurmikolle lentäneet lehdet saavatkin maatua nurmikon lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi – niitä ei kohta huomaa eikä muista kukaan. Vähiten minä ;)

Äitienpäiväni huipentui äitienpäiväateriaan ravintolassa. Mielestäni on ylellistä, ettei ainakaan yhtenä päivänä vuodesta tarvitse miettiä, että mitä tänään syötäisiin puhumattakaan itse ruoanlaittoon liittyvistä toimenpiteistä kaupassa käynnistä pöydän puhdistamiseen ja tiskaamiseen.

Tässä kohtaa kuulen jonkun ajattelevan, että täysikasvuinen jälkikasvuhan olisi voinut tehdä äitienpäiväaterian. Periaatteessa niin olisikin ja monissa perheissä varmaan niin tapahtuukin. Meidän tapauksessamme kaikki voittavat, kun menemme ulos syömään.

Ensiksi en jaksa niin pitkällistä suostuttelua/väittelyä, että saisin kaikki kullanmurut samaan aikaan keittiöön ja vielä sulassa sovussa. Toiseksi en jaksa kuunnella sitä inttämistä ja laskemista, että kuka tekee mitäkin ja tekeekö joku enemmän kuin joku toinen. Normaalioloissa jo pöydän tyhjentäminen on hankalaa. Pelkästään se, että joku joutuu viemään pöydästä vesikannun, josta toinen on juonut viimeksi, aiheuttaa melkoisen jälkipuinnin. Kolmanneksi, jos tämä utopistinen ajatusleikki johtaisi valmiiseen äitienpäiväateriaan, kokoontuisi sen valmistuttua pöydän ääreen viisi hampaitaan kiristelevää ja kiukkuista perheenjäsentä eikä siinä mielentilassa herkullisinkaan ateria maistuisi herkulliselle.

Niin, että se siitä – ehkä se hetki koittaa joskus, mutta vaatinee jälkikasvultamme vielä useita vuosia elettyä elämää.

Olemme kuluneen talven aikana tuskailleet tyttäreni kanssa hänen akneaan sekä kokeilleet erilaisia konsteja apteekin valmisteista itse tehtyihin troppeihin. Nyt, kun taistelu alkaa olla voiton puolella, voin kertoa, mistä saimme avun.

Hiivaton ruokavalio yhdistettynä luontaistuotevalmisteeseen, joka ehkäisee elimistön hiivan liikatuotantoa (esim. Candida forte), sekä kasvoille iltaisin levitetty katajaöljy (esim. Puhdas+ Juniper Berry Oil) ovat auttaneet. Tähän on yhdistetty myös mahdollisimman vähäsokerinen ruokavalio, sillä sokeri ravitsee ihossa aknea ylläpitäviä bakteereja.

Näillä keinoilla tyttäreni kasvot ovat vähitellen kuntoutuneet. Hänellä on kuitenkin myös stressi-iho ja stressaavissa tilanteissa kasvojen iho reagoi eikä siihen auta mitkään tropit, vaan mielenhallinta.

Sen opettelu onkin sitten pitkällisempi prosessi, mutta kuitenkin opeteltavissa :)

Aurinkoista viikkoa miltei kesäisissä tunnelmissa :D

Tällainen paljastui haravoinnin seurauksena - ehkäpä peikko oli
vieraillut nurmikollamme ;)