Arvaamattomia ajatuksia

Viime viikolla saatiin sadetta runsain mitoin, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Rankimman sateen aikana jopa koiramme pyörähti talon nurkalta takaisin portaille eikä suostunut tulemaan kanssani pihalle. Olenkin usein miettinyt, mihin puhe koiranilmasta perustuu.      Huomaan kompastuvani jälleen sanontoihin. Kissanpäivät on looginen ilmaisu, sillä yleensä kissat nauttivat olostaan ja tekevät ihmisestä palvelijansa. Pyörii kuin puolukka pillussa sekä ajaa pillurallia vaikuttavat sen sijaan hiukan (tai itse asiassa paljon) asenteellisilta. Pyöriikö se puolukka lopultakaan siellä pillussa? Sanonta on mielestäni kaukaa haettu. Puolukka pyörii huomattavasti paremmin pöydällä tai lautasella kuin naisen sukuelimissä. Nuoruudessani nuoret miehet ajoivat usein kylillä pillurallia , joten tälle ilmiölle huomattavasti kuvaavampi sana olisi ollut kyrpäkierros . Tuskastuessaan tulee joskus huudahdettua, että Voi helevetin kuustoista! Nimenomaan helevetti leveästi ylimääräisellä ...

Useat ihmiset ovat joutuneet muuttamaan kesän lomasuunnitelmiaan matkustusrajoitusten vuoksi. Ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaan matkailu nostaa nyt päätään, mikä auttanee kuluneen kevään rajoituksista kärsineitä matkailu- ja ravintola-alan yrittäjiä.      Ystäväni harmitteli jokakesäisen lomamatkansa peruuntumista, minkä myötä ajauduin muistelemaan perheeni matkoihin liittyviä yhteensattumia. Lanzaroten matkallemme loppuvuodesta 2005 osui Delta-myrsky, Egyptissä ehdimme käydä syksyllä 2010 juuri ennen arabimaiden kansannousuja, ja pian Kosin matkamme jälkeen sinne vyöryi runsaslukuinen pakolaisaalto. Norjan Mo i Ranassa puolestaan menehtyi suomalaisen sukellusseurueen kaksi jäsentä. Keskustelumme päätteeksi ystäväni kysäisi puolihuolimattomasti, lähtisinkö hänen seurakseen Rhodokselle, jos hän matkustaisi sinne loppukesästä. Katsahdin häneen ja huomautin, että jos hän tahtoo käydä samassa kohteessa tulevinakin vuosina, olisi parempi, etten tulisi hänen matkaseurakse...

Eilen vietettiin isänpäivää – puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Toisin kuin äitienpäivä, se ei ole virallinen liputuspäivä. Isänpäivän historia on lyhyempi kuin äitienpäivän ja se on saanut alkunsa äitienpäivän tavoin Yhdysvalloista. Wikipedian mukaan kauppiaat virittelivät isänpäivää Suomessa jo 1940-luvulla marraskuun toiselle sunnuntaille saadakseen myyntiä ennen tulossa olevaa joulusesonkia. Yliopiston almanakassa isänpäivä oli vuosina 1970-72 ilman Helsingin yliopiston päätöstä – niinpä se poistettiin. Vuonna 1987 yliopisto hyväksyi sen lopulta vakiintuneena juhlapäivänä kalenteriin, jolloin se merkittiin myös liputuspäiväksi (vaikkakaan ei viralliseksi). Kauppiaat ovat ottaneet omakseen sekä isän- että äitienpäivän, puhumattakaan halloweenista, ystävänpäivästä ja nenäpäivästä. Useat tällaisista kaupallisista päivistä ovat rantautuneet ja rantautuvat meille Atlantin takaa. Kaupat täyttyvät erilaisista näihin päiviin liittyvistä tuotteista, mutta ei se kuitenkaan ole hullu, j...

Kuluneena viikonloppuna herättyäni sekä tehtyäni aamutoimet suuntasin eteiseen vetämään lämpöhaalaria päälleni, kuten niin monena aamuna aikaisemminkin. Puettuani haalarin päälle muistin, ettei minulla ollutkaan enää lenkkikaveria aamulenkille – koiramme muutti taivaallisille lenkkipoluille pari päivää aikaisemmin. Hetken mietittyäni laitoin kuitenkin pipon päähän ja kengät jalkaan sekä suuntasin tavanomaiselle reitille jättäen toiset vielä nukkumaan. Koiramme ehti elää yli kuusitoista vuotta, joista reilu viisitoista oli yhteistä taivalta. Se on niin pitkä taival ihmiselämässäkin, että menee jonkin aikaa ennen kuin oppii jälleen elämään ilman koiraa – sitä ihmisen parasta ystävää. Naapurimme tuumi saatuaan tietää koiramme kuolemasta, että ei muuta kuin uutta katselemaan. Ei se kuitenkaan ihan niin mene – ei ainakaan tässä perheessä. Jokainen meistä ikävöi ja suree menetettyä kaveria tavallaan, kunnes muistot tasaavat pahimman ikävän. Edellisen koiran jälkeen elimme yli vuoden k...

Syyskuinen aamu on jälleen kerran yllättävän lämmin kävellessäni koiran kanssa tuttua kylätietä. Tien vierustaa koristaa keltaisten koivunlehtien muodostama reunus ja hento tuulenpuuska tuo niitä lisää. Koivut sekä muut lehtipuut ovat vielä kovin vihreitä ja lehteviä – vain pieni osa lehdistä on varissut maahan. Huomaan toivovani värikästä ruskaa, jonka jälkeen maisema sitten harmaantuu odottamaan talvea kuuran kuorruttamine puineen. Linnut ääntelevät toisilleen pyrähdellessään puusta toiseen. Lämpimästä säästä huolimatta luonnon valmistautuminen tulevaan talveen on täydessä käynnissä – on ollut jo useita viikkoja. Mietin kävellessäni aamuauringon säteiden haaleassa lämmössä, että käveleminen näin hienossa säässä rauhallisella kylätiellä on etuoikeus, josta kaikki eivät saa nauttia – ja, vaikka saisivat, eivät välttämättä nauttisi. Olen viime vuosien aikana usein pohtinut, että miksi emme osaa elää hetkessä ja nauttia siitä, silloin kun se on vielä tässä. On turhaa märehtiä menn...

Purukumi eli kansanomaisesti purkka on minulle miltei välttämättömyyshyödyke. Aterian, välipalan tai minkä tahansa syömisen tai juomisen jälkeen on otettava pala purkkaa ja nimenomaan xylitol-purkkaa – se happohyökkäys näet. Kuulun sukupolveen, jonka lapsuudessa ei ollut vielä xylitolia. Sorbitolpurukumit muistan kyllä, mutta xylitol tuli kuvaan mukaan vasta nuoruudessani. Liekö siinä osasyy siihen, että purukalustooni on lastattu aimo annos amalgaamia eli kansankielellä elohopeaa, joka on muualla raskasmetallia ja ongelmajätettä isolla oolla, muttei suussani. Nyttemmin vanhojen paikkojen korvautuessa uusilla ne onneksi korvataan muovisilla, mutta innokkaasti yritän välttää uusia puremalla purkkaa. Lapsuudessani purkka ei ollut pusseissa, vaan pienissä pötköissä ja levyinä. Levypurkkien mukana oli yleensä teemaan sopiva kuva tai tarra. Pop-purkassa oli jonkin pop-tähden kuva ja kääntöpuolella jonkin hänen laulujensa sanat. Näin sai kerättyä laulujen sanoja, sillä eihän niitä muut...

Kiinnitin huomiota aamupalaa syödessäni naakkoihin, jotka tepastelivat pihanurmikolla. Mieleeni tulivat naapurimme kokemukset naakkojen aiheuttamasta harmista niiden tehtailtua pesänsä heidän savupiippuunsa. Ne todella osaavat tehdä sen nopeasti ja tukevasti – itse asiassa niin tukevasti, että sen irrottaminen piipusta vaatii nuohoojaa tai vähintään nuohoojan välineistöä, eikä niiltä mene pesäntekoon aikaa kuin pari tuntia. Pesä sijaitsee syvemmällä piipussa ja materiaalia siinä on kiitettävästi. Niinpä minäkin suunnittelin jo hakevani varastosta ritsat, joilla voisin pelotella naakat tiehensä pihasta. Olen tosin kuullut, että ne ovat itsepäisiä ja ovelia häädettäviä. Onneksi laitoimme kevättalvella savupiipun päälle tukevan ritilän estääksemme niiden pesänteon piippuun. Nimenomaan tukevan ritilän, sillä kuulin, että taipuisan verkon ne taivuttavat tieltään ja pujahtavat verkon raosta piippuun. Ovelia nuo varislinnut :O Ritsoista mieleeni tulivat lapsuusmuistot, kun kokeilimme...

Kolmisen kymmentä vuotta sitten t-paitamuotiin kuului verkkoneulos, jota oli t-paidoissa eri kohdissa. Itselläni oli hihaton paita, jossa oli edessä suikale kyseistä verkkoneulosta. Neuloessani puuvillaista kesäneuletta mieleeni tulivat nuo 1980-luvun t- ja collegepaidat. Muutimme mieheni kanssa tuolloin pääkaupunkiseudulle töihin sekä opiskelemaan ja ajatukseni lensivät noihin aikoihin. Meille tuli alusta alkaen ”hesari” ja siihen aikaan lehti oli paksumpi kuin nykyään osan sisällöstä siirryttyä nyttemmin verkkoon. Lehtiä kertyi yksiömme eteisen nurkkaan ja muutaman kuukauden asumisen jälkeen eteisen vapaa lattia-ala oli kutistunut melko pieneksi. Niinpä päätimme viedä lehdet paperinkeräykseen. Maalaisina emme tienneet, missä taloyhtiön lehtikeräyslaatikko oli. Jonkin aikaa etsittyämme sitä päättelimme, ettei se voinut olla kovin kaukana ja, koska kerrostalon edessä torin laidalla oli iso oranssi laatikko, jossa oli kirjaimet HS, tulimme lopputulokseen, että kyseinen laatikk...