Pohdiskellen katse käsiin...

Aika suorastaa viuhuu ohitse, kun sen pitäisi kulua vähän hitaammin. Maanantai pyörähti keskiviikoksi ennen kuin huomasinkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannustan itseäni kyseisellä sanonnalla erityisesti silloin, kun aikataulut paukkuvat – sanonta on ollut puolellani useammin kuin kerran tai kaksi ;)

Pohdimme eräänä kuluneen viikon iltana törmäillessämme fiksumman puoliskoni kanssa ahtaassa vessassa, että joitakin toimia helpottaisi, jos ihmisen nykyiset kaksi silmää olisi sijoitettu toinen toiselle puolelle päätä – siis kyklooppimaisesti. Symmetrian täyttämiseksi myös toinen korva olisi toisen silmän kanssa samansuuntaisesti eteenpäin. Hiusten laittaminen helpottuisi, kun mahdollisuuksien määrä vähenisi. Ponnaria ei voisi pitää kuin sivulla, jos ei haluaisi olla toiselta puolen sokea. Tällöin molemmin puolin päätä heiluisivat saparot tai letit, tai toinen puoli olisi auki toisen ollessa kiinni. Myös päälaelle sijoittuva nuttura olisi hyvä vaihtoehto... Olisihan noita mahdollisuuksia ihan tarpeeksi.

Laajensimme keskusteluamme jalkoihin. Jos silmät näkisivät sekä eteen että taakse, myös jalkaterät (ja jalat kokonaisuudessaan) voisivat osoittaa toinen eteen ja toinen taakse. Näin meidän ei tarvitsisi kääntyä, vaan suunnan muutokset onnistuisivat hetkessä. Mahtaisiko tämä vaikuttaa kulkemisen vakauteen ja tasapainoon? Jaa-a – ehkä olisimme tottuneet siihen niin, että kyseinen tapa olisikin nykyistä jalkaterät samaan suuntaan -liikkumista ketterämpää.

Käytettyäni koiran iltalenkillä se löysi itsestään uuden vaihteen. Katsoessamme lenkin jälkeen sohvalla iltauutisia se alkoi innokkaan liikehtimisen ympäri olohuonetta ja keittiötä. Oliko se ehkä pongannut jonkun ennen aikojaan heränneen hyönteisen? Tarkempi havainnointi osoitti, että se leikki itsekseen palloilla. Se kuljetti minijalkapallo suussaan tennispalloa pitkin lattiaa lennättäen sitä etutassuillaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut – vaaravyöhykkeellä olivat niin kukat kuin isohkot kynttilälyhdyt (joista yhden lasi oli haljennut jo aikaisemmin palloleikeissä).

Unet ovat joskus kovin todentuntuisia. Kesken sellaisen unen miettii yleensä hetken, missä on, ja varmistaa, tapahtuiko kaikki sittenkin vain unessa. Itselleni kävi menneellä viikolla juuri näin – lensin pitkän tauon jälkeen. Siipiä lentämiseen ei tarvittu, vaan se onnistui lähinnä rintauintia muistuttavin liikkein. Erityisesti vahvat jalkaliikkeet olivat tärkeitä ilmassa pysymisen kannalta. Kyse lienee ollut jonkinlaisesta liikunnallisesta tapahtumasta, sillä paikkana oli liikuntasali tai urheiluhalli, missä neuvoin tätä kyseistä taitoa myös muille. Heräsin kuitenkin kesken unen enkä nähnyt, onnistuivatko toiset läsnäolijat pääsemään ilmaan. Herättyäni jalkani (erityisesti lonkat) olivat kipeät kuin rasituksen jäljiltä. Olikohan se sittenkään unta vai…?

Pakkasen kuivattamien käsien innoittamana toteutin menneenä viikonloppuna käsien öljykuorinnan – se tepsi. Teelusikallinen sokeria sekoitetaan oliivi-/rypsiöljyn kanssa paksuksi seokseksi, joka hierotaan sitten vedellä kostutetuissa käsissä usean minuutin ajan. Sen jälkeen sokeri ja ylimääräinen öljy huuhdellaan käsistä lämpimällä vedellä ja kädet taputellaan kuiviksi pyyhkeeseen (älä hankaa). Tämän jälkeen kädet ovat ihanan pehmeät. Kuorinnan voi tehdä viikoittain (vaikkapa saunan yhteydessä), niin kädet pysyvät hyvässä kunnossa. Sopii kaikille sukupuolesta riippumatta.

Aamuista teehetkeä lämmittämään tein itselleni alpakkalangasta ranteenlämmittimet pitsijoustimella. Yksinkertainen ohje niihin löytyy osoitteesta:

https://www.ravelry.com/patterns/library/ranteenlammittimet

Rannekkeiden tekemiseen tarvitaan noin 50 gramman kerä ohuehkoa alpakkalankaa.

Tekemisen iloa!

Mukavaa laskiaissunnuntaita tulevana viikonloppuna – kaivetaan pulkat ja liukurit esiin! 😊

Lämmittää mukavasti ja sormet ovat vapaat tekemään mitä vain.