Arvaamattomia ajatuksia

Kuulin viikonloppuna tintin sirkuttavan ensimmäisen kerran tänä vuonna käyttäessäni koiraa aamulenkillä ja sama toistui tänä aamuna. Kevät lähestyy, vaikka vielä onkin talvista. Reilun kahden viikon päästä koittaa kuitenkin maaliskuu – kevään ensimmäinen kuukausi. Elämme odotettuja olympiahetkiä. Nykyään urheilu täyttää televisioruudun lähes päivittäin, joten urheilua seuraavan kaipuu tullee tyydytettyä. Jos maksuttomien kanavien tarjonta ei riitä, on mahdollista siirtyä maksullisille kanaville. Olympialaiset ovat kuitenkin arvokisat isolla A:lla. Itse tyydyn iltaisin nähtäviin päivän huippuhetkiin enkä vietä aikaani sohvalla katsoen urheilusuorituksia alusta loppuun. Viestit ovat kuitenkin poikkeus – ne ovat usein jännittäviä. Jos loppuratkaisut käyvät kuitenkin kohtuuttoman jännittäviksi, poistun toiseen huoneeseen ja tulen katsomaan loppuratkaisun uusintana. Olen vellihousu – tunnustan. Viime vuosina on tullut miltei maan tavaksi, että television eri kanavat näyttävät toist...

Talvilomakausi on parhaimmillaan ja sitä on tukenut myös yläkerran väki – ainakin tulevan viikon puoleen väliin saakka. Tällöin vesi- ja räntäsateet uhkaavat eteläistä ja mahdollisesti myös keskistä Suomea. Lahden kisoja seuranneet ovat saaneet nauttia mainiosta säästä ja maailmalle levinneet kuvat ladun varren lumisesta maisemasta ovat kuin suoraan matkailumainoksen sivuilta. Suomen maajoukkue on kaiken lisäksi saanut kaksi mitalia – hopeisen ja pronssisen. Voisivatko asiat olla paremmin? Se pronssinen mitali olisi tietenkin voinut olla hopeinen tai kultainen, jos ankkuriosuuttaan parisprintissä hiihtänyt Iivo Niskanen ei olisi kolaroinut norjalaishiihtäjän kanssa. Juuri tästä syystä kyseinen norjalaishiihtäjä on saanut runsain mitoin kuraa niskaansa sosiaalisessa mediassa eikä vähiten suomalaiselta urheilukansalta. Kaiken saamansa palautteen sekä itseruoskinnan jälkeen norjalaishiihtäjä onkin ollut valmis kotimatkalle – pilasihan hän lähes varman norjalaisten mitalin sekä himmen...

Talvi saavutti Suomen kuluneen viikon aikana Etelä-Suomea myöten. Valkoinen, vaikkakin vielä ohut, lumipeite valostaa talviaikaan siirtymisen myötä yhä aikaisemmin pimenevät illat ja virittää meidät lähenevään jouluun. Hain varastosta pakkasten myötä yhä tarpeellisemmaksi osoittautuneen toppahaalarin – talven tärkeimmän vaatekappaleen. Odotan toiveikkaana, milloin toppahaalarit ilmestyvät uudelleen kauppojen vaaterekeille. Tämä useaan kertaan korjailemani versio on peräisin liki kahden vuosikymmenen takaa. Se on yhä suhteellisen hyväkuntoinen lukuun ottamatta uusittuja kuminauhoja, hihansuita sekä lahkeensuita ja niiden vuorin saumoja. Toppahaalari on kätevä vetää vaikka yöpuvun päälle, jos tulee äkillinen tarve pistäytyä raikkaaseen talvi-ilmaan jälkikasvun asemalta hakemisen, koiran pissatuksen tai muun tärkeän menon puitteissa. Se on villasukkien ohella pohjoisen ilmaston kannattavin asuhankinta – sanoisinpa jopa, että talvi-ihmisen kansallispuku. Talvi on tuonut toppahaal...

Kävelin hiekkatietä pitkin koiramme kanssa aamuauringon säteiden siivilöityessä puiden lomitse. Kaksi käkeä kukkui kaanonissa eri puolilla metsää ja pikkulinnut sirkuttivat sekaan omia lurituksiaan. Puiden ja pensaiden lehdet hehkuivat raikkaan vihreinä matalalta paistavan auringon korostaessa niiden väriä ja aamukostea kasvusto tuoksui keväältä. Kielot ja muut alkukesän kukat sekä kostea multa loivat keväälle tunnusomaisen tuoksun – koko kesä on vielä edessäpäin. Suuri osa suomalaisista ei ole uhrannut menneinä viikkoina keväälle ja sen seurannalle ajatustakaan, sillä he ovat eläneet ainoastaan jääkiekolle. Se elämä huipentui eiliseen Suomen ja Kanadan väliseen finaaliotteluun, joka oli käynnissä aloittaessani tätä kirjoitusta. Itse pakenin finaalijännitystä koneen äärelle ja suljin oven perässäni, etten kuulisi otteluselostusta. Sama kuvio toistui nuorten finaaliottelussa aikaisemmin tänä vuonna. Mainitsin muistaakseni jo aikaisemmin, että olen sen verran vellihousu, etten kestä...