Arvaamattomia ajatuksia

Pohjoiselle pallonpuoliskolle heinäkuuksi asettuneet trooppiset yöt ja tukalan kuumat päivät tuovat mieleen syyskuisen lomamatkamme Turkkiin kolmekymmentä vuotta sitten. Se oli ensimmäinen aurinkolomamme ja matkamme Pohjoismaiden ulkopuolelle. Silloinen kesä oli ollut lämmin, mutta odotimme innokkaasti todellista lämpöä, joka ei katkeaisi Suomen oloissa tavallisiin sadepäiviin ja hellepäivien väliin tunkeutuviin viileisiin jaksoihin. Kyllä! Saimme lämpöä ihan riittämiin. Neljän tukalan lämpimän päivän ja yön jälkeen olimme jo kypsiä lähtemään Suomen syyskuiseen viileyteen. Kun viikko oli lopulta täynnä ja kotiinlähdön aika koitti, me raahustimme  helteen uuvuttamina, mutta helpottuneina,   bussiin, joka vei meidät lentokentälle. Kaksi suomalaista opiskelijatyttöä jäi haikeina katsomaan peräämme. He olivat edellisenä iltana tunnustaneet kadehtivansa meitä, sillä heillä oli edessään vielä kaksi lomaviikkoa tukalissa oloissa. Tänä kesänä uskoisin jokaisella olleen lomasäät kohdallaa

Avonaisesta ikkunasta kuuluvat kurkien huudot läheiseltä suolta kertovat kesän lähenevän loppuaan. Helteinen ja kuiva sää hävittää tuoksut, mutta varhaisen aamun ja myöhäisen illan kosteudessa voi haistaa jo tulevan syksyn. Pitkän helteisen jakson jälkeen odotan syksyn mukanaan tuomia viileneviä päiviä, jolloin voi jälleen pukea enemmän vaatetta päälleen. Tällä hetkellä pyykkikoneessa pyörivät alusvaatteiden lisäksi vain shortsit ja topit. Jatkuva kuumuus on sulattanut ajatukseni möykyksi, josta on vaikea irrottaa sanoja ja lauseita. Nyt tosin alkaa helpottaa, minkä olen huomannut aamuisilla lenkeilläni koiran kanssa. Aamun viileämpi sää vie ajatusten jähmeyden, ja ne kulkevat jälleen mielessäni kuin ennenkin. Ehkä tauko kirjoittamisessa on ollut vain hyväksi, ja heinäkuun vaihtuessa elokuuksi sormeni soutavat jälleen näppäimistöllä synnyttäen sanoja, lauseita ja tarinoita. Hyvä niin, sillä suunnitelmat kaipaavat toteutumistaan. Olen kehittänyt itselleni aamukahvin, jolla kirjo