Arvaamattomia ajatuksia

Nurmikko ratisee jalkojen alla ja metsässä sammal käyttäytyy samoin. Metsäpolulla näkee yhä useammin   keltaisia lehtiä  loppukesän tavoin. Puut tiputtavat ylimääräiset lehdet, sillä vettä ei riitä kaikkien lehtien yhteyttämiseen, ja osa luopuu leikistä jo ennen kuin kesä on edes alkanut. Loppukevät ja alkukesä ovat olleet todella kuivat – kunnollisesta sateesta alkaa olla aikaa liki kaksi kuukautta. Viimeksi kuluneen viikon aikana kaksi lyhyttä sadekuuroa on raikastanut ilmaa hieman, mutta rajujen ja lyhyiden kuurojen tuoma vesi on valunut noroina kovaksi kuivunutta maan pintaa pitkin ojiin sekä muihin maan pinnan syvennyksiin tyydyttämättä kasvien janoa. Normaaliksi mieltämämme kesä taitaa olla jo harvinaisuus. Vettä joko sataa tulvaksi asti tai satamattomuus laskee vesistöjen veden pintaa useita kymmeniä senttejä ja vaikuttaa lopulta myös pohjavesiin. Onko tämä alkavaa ilmastonmuutosta vai normaalia vuosien välistä vaihtelua? Kukapa tietää. Ilmastonmuutoksen olle...

Aika suorastaa viuhuu ohitse, kun sen pitäisi kulua vähän hitaammin. Maanantai pyörähti keskiviikoksi ennen kuin huomasinkaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kannustan itseäni kyseisellä sanonnalla erityisesti silloin, kun aikataulut paukkuvat – sanonta on ollut puolellani useammin kuin kerran tai kaksi ;) Pohdimme eräänä kuluneen viikon iltana törmäillessämme fiksumman puoliskoni kanssa ahtaassa vessassa, että joitakin toimia helpottaisi, jos ihmisen nykyiset kaksi silmää olisi sijoitettu toinen toiselle puolelle päätä – siis kyklooppimaisesti. Symmetrian täyttämiseksi myös toinen korva olisi toisen silmän kanssa samansuuntaisesti eteenpäin. Hiusten laittaminen helpottuisi, kun mahdollisuuksien määrä vähenisi. Ponnaria ei voisi pitää kuin sivulla, jos ei haluaisi olla toiselta puolen sokea. Tällöin molemmin puolin päätä heiluisivat saparot tai letit, tai toinen puoli olisi auki toisen ollessa kiinni. Myös päälaelle sijoittuva nuttura olisi hyvä vaihtoehto... Olisihan ...

Purukumi eli kansanomaisesti purkka on minulle miltei välttämättömyyshyödyke. Aterian, välipalan tai minkä tahansa syömisen tai juomisen jälkeen on otettava pala purkkaa ja nimenomaan xylitol-purkkaa – se happohyökkäys näet. Kuulun sukupolveen, jonka lapsuudessa ei ollut vielä xylitolia. Sorbitolpurukumit muistan kyllä, mutta xylitol tuli kuvaan mukaan vasta nuoruudessani. Liekö siinä osasyy siihen, että purukalustooni on lastattu aimo annos amalgaamia eli kansankielellä elohopeaa, joka on muualla raskasmetallia ja ongelmajätettä isolla oolla, muttei suussani. Nyttemmin vanhojen paikkojen korvautuessa uusilla ne onneksi korvataan muovisilla, mutta innokkaasti yritän välttää uusia puremalla purkkaa. Lapsuudessani purkka ei ollut pusseissa, vaan pienissä pötköissä ja levyinä. Levypurkkien mukana oli yleensä teemaan sopiva kuva tai tarra. Pop-purkassa oli jonkin pop-tähden kuva ja kääntöpuolella jonkin hänen laulujensa sanat. Näin sai kerättyä laulujen sanoja, sillä eihän niitä muut...

Pyykkipoika on mainio keksintö. Tulin ajatelleeksi asiaa viimeksi eilen, kun aloin keittämään kahvia. Kaappiin oli ilmestynyt vajaa kahvipaketti, joka oli suljettu pyykkipojalla. Kysyessäni asiaa kätevämmältä puoliskoltani hän tuumi, ettei koko paketti mahtunut tiiviiseen kahvirasiaan, joten hän sulki sen pyykkipojalla, koska kahvipaketin kyljessä oleva teippi yleensä avautuu ajan myötä. Ja niinhän se tekee – samoin käy juustopakettien kyljessä oleville teipeille. Ne eivät yksinkertaisesti pidä ja tällaisissa tilanteissa pyykkipoika on verraton apu. Suljemme myös avatut jääsalaattipussit pyykkipojalla huuhdeltuamme ensin takaisin pussiin laitettavat salaatinlehdet kylmällä vedellä. Jääkaapissa näin suljetut pussit säilyvät mainiosti, kunnes pussillinen salaattia on käytetty loppuun. Tyttäreni käyttää pyykkipoikia soittaessaan pianoa. Hän kiinnittää nuottikirjan sivut pyykkipojilla, jotta haluttu aukeama pysyisi auki. Eilen eräs viisivuotias pieni mies keksi kyseisille pyykkipoj...

Lopetin sipulin käytön ruoanlaitossa kymmenisen vuotta sitten ja siirryin sipulijauheeseen, sillä lapsistamme erityisesti tyttäremme inhosi sipulia yli kaiken. Palasin kuitenkin takaisin kokonaiseen sipuliin noin vuosi sitten pääteltyäni sipulikammon menneen  ohi  kymmenen vuoden aikana. Tämä kulunut vuosi on ollut perheessämme kaasuntäyteistä aikaa. Sen on voinut havaita erityisesti öiseen aikaan makuuhuoneessamme, mutta myös muulloin. Varsinkin miesväen elimistö protestoi kymmenen vuoden jälkeen äänekkäästi ja rikkivedynhuuruisesti tätä rikkipitoisen vihanneksen käyttöä vastaan. Niinpä siirryin reilu viikko sitten takaisin jauheeseen ihan oman ja muiden viihtyvyyden vuoksi ja meno on rauhoittunut. Enää ei tarvitse öisin leikata makuuhuoneen sakeaa ilmaa saksilla tai varoa kynttilän sytyttämistä, jos kaikki kolme miestä ovat yhtä aikaa katsomassa televisiota. Toisaalta se on harmillista, sillä minä pidän sipulista ja saatoimme mieheni kanssa joskus paistaa sitä pannulli...