Arvaamattomia ajatuksia

Keräsin nokkosia entisen kasvimaani reunamilta ja huomasin, ettei se onnistu koiranpentumme läsnä ollessa. Se kaivoi maan täyteen kuoppia ja tuhosi osan viimeisistä jäljellä olevista selviytyjäkasveista. Entisen kasvimaan siksi, että viimeisimmästä hoitotoimenpiteestä on liki kymmenen vuotta aikaa ja sammal on vallannut maan – olen antanut sille periksi ja luvan. Pienellä alueella kasvimaan reunassa on henkitoreissaan sinnitteleviä puutarhamansikoita, rypäs raparperia sekä tyrnipensaita, jotka ovat levittäytymässä koko alueelle. Siellä täällä on lisäksi yrtti-istutuksistani ainoana hengissä selvinnyt mäkimeirami eli oregano, joka leviää tyrnipensaiden alla innokkaasti – vuosi vuodelta se kasvaa edellisvuotta laajemmalla alueella. Löysinpä sieltä myös yhden ainokaisen talvivalkosipulin taimenkin. Selvitin, että mäkimeirami ( Origanum vulgare ) on monipuolinen ja jo antiikin aikana hyödynnetty yrtti. Lähes jokainen on joskus maustanut pizzansa tai pastansa oreganolla, mutta lounaiss...

Aloitin kuluneena viikonloppuna pihan haravoimisen. Maa oli kuitenkin monin paikoin vielä turhan märkä – routa ei ollut vielä sulanut eikä vesi päässyt pintamaata syvemmälle. No, eipä se minua kauheasti haitannut – kerrankin oli perusteltua lykätä haravointia vappuun ja todennäköisimmin sen jälkeiseen aikaan. Ei ole näet kovinkaan tavatonta, että toteutan syysharavoinnin uutena vuonna (tai keväällä) sekä kevätharavoinnin toukokuun lopulla (tai en lainkaan). Joskus nurmikko on ehtinyt kasvaa niin pitkäksi, ettei haravointia ole enää tarvinnut tehdä – haravan sijaan on täytynyt valita ruohonleikkuri. Kasvatan nykyään pihallamme sammalta, jotta pääsisin loputtomasta ruohonleikkuusta. Projekti on hyvässä vauhdissa :) Olen seurannut viime aikojen uutisia maailmalta hivenen huolestuneena ja todennut, että mitä hullumpi ihminen on maan johdossa, sitä suuremmat ovat hänen valtaoikeutensa. Pohjois-Korea, Turkki, Venäjä ja Yhdysvallat – maita, joissa joko demokratian toteutuminen on jo me...

Pihatyöt alkavat olla siinä pisteessä, että talvi voi tulla. Jouduin eilen osallistumaan sellaiseen työhön, jota olen onnistunut karttamaan yli kymmenen vuotta. Meillä on kompostori, joka toimii nollakeleille asti, mutta pakkasella se hyytyy, minkä vuoksi se täytyy tyhjentää syksyisin ennen talvea – nyt oli sen aika. Pojat ovat yleensä olleet isänsä kaverina kyseisessä toimessa, mutta vanhemman pojan muutettua kotoa ja nuoremman ollessa töissä arpa lankesi minulle. Kuunneltuani vuosia poikien jokasyksyisiä kuvailuja kompostin tyhjentämisen jälkeen olin varma, etten selviä ilman pyykkipoikaa. Sonnustauduin normaalia huonompikuntoisella vaatekerralla, mutta päätin unohtaa pyykkipojan sekä turvautua sen sijaan pelkästään suun kautta hengittämiseen. Tyhjennyksen edetessä kompostorin pohjaa kohti valmistauduin pahimpaan, mutta onnekseni (vai pettymyksekseni) se pyykkipoikaa vaatinut löyhkä jäi kokematta. Pojat taisivatkin vedättää vanhaa äitiään :) Katselimme fiksumman puoliskoni kan...