Puutarhasta löytynyttä - yrttejä ja kenkiä :D

Keräsin nokkosia entisen kasvimaani reunamilta ja huomasin, ettei se onnistu koiranpentumme läsnä ollessa. Se kaivoi maan täyteen kuoppia ja tuhosi osan viimeisistä jäljellä olevista selviytyjäkasveista. Entisen kasvimaan siksi, että viimeisimmästä hoitotoimenpiteestä on liki kymmenen vuotta aikaa ja sammal on vallannut maan – olen antanut sille periksi ja luvan. Pienellä alueella kasvimaan reunassa on henkitoreissaan sinnitteleviä puutarhamansikoita, rypäs raparperia sekä tyrnipensaita, jotka ovat levittäytymässä koko alueelle. Siellä täällä on lisäksi yrtti-istutuksistani ainoana hengissä selvinnyt mäkimeirami eli oregano, joka leviää tyrnipensaiden alla innokkaasti – vuosi vuodelta se kasvaa edellisvuotta laajemmalla alueella. Löysinpä sieltä myös yhden ainokaisen talvivalkosipulin taimenkin.

Selvitin, että mäkimeirami (Origanum vulgare) on monipuolinen ja jo antiikin aikana hyödynnetty yrtti. Lähes jokainen on joskus maustanut pizzansa tai pastansa oreganolla, mutta lounaissuomalaiset ovat käyttäneet sitä jo kauan kalaruokien ja erityisesti silakan maustamiseen. Sillä voi maustaa myös viinietikan tai jopa oluen. Lisäksi se on käyttökelpoinen rohdoksena – se on vanha apteekkirohdos, Herba origani. Sitä käytetään ruuansulatus- ja hengityselinten vaivoihin sekä ulkoisesti esimerkiksi rauhoittamaan hyönteisten pistoja. Värjäyskasvina siitä saadaan punaista väriä ja myös kosmetiikkateollisuus käyttää sitä raaka-aineena. Väsyneen ja rasvaisen ihon höyrytyksen tai kasvoveden voi helposti toteuttaa myös kotioloissa.

Puutarhassa mäkimeiramilla on karkotettu muurahaisia sekä jopa käärmeitä. Sillä on ollut myös taikauskoisia vaikutuksia, sillä sen on uskottu suojaavan noidilta ja paholaiselta.

Puutarhamme on nyt turvassa pahoilta voimilta 😉 Siitä pitävät mäkimeiramin lisäksi huolen viikonloppuna ostamamme betoniset keiju ja maahinen. Lisäksi kukkapenkkeihin ja pensaiden juurille piilottamani tontut, metsän eläimet sekä enkeli auttanevat niitä tässä työssä. Naakoille nekään eivät tosin mahtane mitään.

Alkukesästä törmäsin pihallamme ja päivää myöhemmin kasvimaan reunalla onnettomaan näkyyn. Linturaasu, joka muistutti sekä naakkaa että varista, mutta ei ollut kumpikaan, räpisteli pakoon omituisesti äännellen. Se ei naukunut, kuten naakka, eikä raakkunut, kuten varis, vaan äänteli lähinnä raakkuen naukuvasti. Väritykseltään se muistutti sekä naakkaa että varista sekä kooltaan lähinnä varista. Olisiko naakan ja variksen rakkauden tuloksena syntynyt jälkeläinen vieraillut puutarhassamme? Nyttemmin en ole lintua nähnyt – liekö selvinnyt hengissä?

Grillaaminen nelikuisen koiranpennun kanssa on mielenkiintoista. Keskittyessäsi grillaamiseen sekä ruokatavaroiden vartioimiseen, pentu ehtii kaivaa tuhat kuoppaa erityisesti sinne, mistä se ei saisi kaivaa. Sen lisäksi se vie kengät jokaiselta, joka on jättänyt ne terassille tai ulkoportaille. Grillaamisen ja ruokailun jälkeen onkin vuorossa kenkien etsiminen nurmikolta ja pensaiden alta. Jos grillaamisen ja ruokailun haluaa onnistuvan ilman sinkoilua pennun perässä, jokainen leikkii sen kanssa vuorollaan, kun toiset syövät – tai sietää kuopat eri puolilla pihaa ja sen, ettei useista ulkokengistä ole tallessa kuin toinen kenkä eikä kaikista pareista sitäkään. Pennun sisälle sulkeminen toisten nauttiessa pihalla kesästä ei tietenkään tule kyseeseen, sillä me olemme sen lauma eikä yksin ole kiva olla – ei ihmisen eikä eläimen.

Nautitaan kesästä ja grillataan sekä mennään metsään, järvien rannoille tai edes vihreisiin ja vehreisiin puistoihin. Suomen kesä on lyhyt ja vain kerran vuodessa.

Vihreää alkanutta heinäkuuta 💚🌞

Mitä? Ei minulla ole yhtään kenkää täällä...