Sinisiä ajatuksia :)

Katsoin eilen Havukka-ahon ajattelijan Ylen kanavalta enkä voinut olla ihastelematta Konsta Pylkkäsen tapaa löytää pohtimisen aihetta asioista, joita toiset eivät vaivautuneet miettimään. Seurasin tämän korpifilosofin mietteitä ensimmäisen kerran jo lapsena, kun sarja tuli televisiosta 1970-luvulla. Veikko Huovisen vuonna 1952 luoma hahmo pohti sinisiä ajatuksiaan jo 1960-luvulla kuunnelmissa ja samaisesta ajattelijasta ohjattiin tv-sarja MTV3:lle vuonna 1971. Nyt sunnuntaisin nähtävä kolmiosainen sarja on tehty alun perin elokuvaksi vuonna 2010. Siinä Konsta Pylkkänen on vaihtunut Lauri Leinosta Kai Lehtiseksi – mainioita tulkitsijoita molemmat.
En voinut välttyä ajatukselta, että Havukka-ahon ajattelijan pohtimat välikädet olisivat todella näppärät. Ne voisivat neuloa tai tehdä muita rutiininomaisia tehtäviä, kun varsinaiset kädet suorittavat vaativampia töitä. En vain ole koskaan nähnyt sellaisia kenelläkään – kenties tekoäly tarjoaisi ratkaisun asiaan.

Tekoälyn suunnitellaan mahdollistavan robottien käytön tulevaisuudessa useissa sellaisissa tehtävissä, mihin nykyään tarvitaan ihmistä. Päihittääkö kone ihmisen tunnetaitoja vaativissa tehtävissä? En usko, että aivan heti eikä ehkä koskaan, vaikka tekniikka kehittyykin pitkin harppauksin. Itse haluan kuitenkin asioida tulevaisuudessakin ihmisten kanssa. Spontaani ajatusten vaihto sekä katsekontakti inhimillisen olennon kanssa vie voiton kanssakäymisestä koneen kanssa.
Helsingin Sanomat uutisoi tänään, miten työmarkkinoiden muutos hämmentää nuoria. Valitessaan koulutusalaa nuori ei voi tietää, onko kyseisellä alalla työtä tulevaisuudessa, kun hän lopulta valmistuu. Varmaa tietoa tulevaisuuden töistä ei ole – vain ennusteita. Nuoret ovat joutuneet valitsemaan koulutusalansa epätietoisuuden vallassa kautta aikojen – nykyään epätietoisuuden määrä lienee kuitenkin aiempaa suurempi.

Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Nykysukupolville kyseinen sanonta lienee vieras. Kolmannessa Pirre-kirjassani (metsän kätkemä) Hanna pähkäili, mitä sanonta tarkoittaa.
”… Mitä se tarkoittaa? Mihin sitä ei laiteta? Hyllyynkö vai pakettiin? Kaupassa saatetaan kysyä, ett ’Mitä laitetaan?’ Mutt mihin sitä yrittänyttä ei laiteta ja sekö, joka ei yritä, laitetaan johonkin? Rovaniemen junaan vai roskikseen vai lukkojen taakse kellariin?... Ihan hullua!”
Selvitin sanonnan alkuperäistä merkitystä ja löysin Tiede-lehden artikkelista (10/2011) selityksen asiaan. Suomen kielessä laittaminen on tarkoittanut moittimista jo Agricolan ajoista asti. Vanhaan merkitykseen perustuva adverbi laittamattomasti tarkoittaa siis tapaa, jota ei voi moittia.
Yrittänyttä ei siis saa moittia – ei, vaikkei yrittäminen tuottaisikaan tulosta. Tärkeintä on kuitenkin yrittää. Jos ei yritä, ei voi myöskään onnistua.

Pidän blogistani lomaa parin kolmen viiko ajan. Kirjoitustyöstä tuskin lomailen, mutta päästän teidät lukijat lomalle. Suunnittelin kirjoittavani tällä kertaa lyhyesti, mutta lyhyestä virsi kaunis -sanonta ei kuitenkaan taida päteä tässä – sanoja ja lauseita tuli enemmän kuin aluksi ajattelin.

Kesä on vilautellut lämpöään aika ajoin ja elokuu tummine öineen ja elosalamoineen lähestyy vääjäämättä. Marjanpoimurit viritetään valmiiksi ja ämpärit etsitään odottamaan loppukesän marjaretkiä. Toivottavasti ehdin tänä vuonna mansikkariemuun mukaan. Löysin kirjahyllystäni Havukka-ahon ajattelijan – taidanpa lukea sen sopivana sadepäivänä.

Tavataan jälleen elokuussa 😊

Vielä on kesää jäljellä - ja aurinkoisia päiviä 🌞

Kommentit