Ajatuksia metsästä ja aisteista :)
Hiekkatie on hiljainen – kulkijoita ei näy minua ja koiraani lukuun ottamatta. Hetken päästä lentokoneen kohina rikkoo hiljaisuuden vaimentuakseen jälleen hiljaisuudeksi. Koira nostaa korvat pystyyn ja pörhentää niskakarvansa laskeakseen ne kohta ennalleen. Se vaistoaa jotakin, mitä itse en havaitse. Yöllä on ollut pakkasta ja heinät sekä maassa lepäävät puiden lehdet ovat saaneet kuuraa pintaansa. Talven läheisyys antaa ensi merkkejä itsestään. Puissa ja pensaissa riippuu vielä joitakin sitkeitä lehtiä, jotka kohtaavat maan pinnan viimeistään seuraavien sateiden saapuessa. Maassa lepäävien puiden lehtien värit ovat jo haalistuneet – keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyistä on jäljellä enää ruskean sävyjä. Nekin ovat kauniita pakkasen koristamassa kuurapitsireunuksessaan. Aamuaurinko paistaa pehmeän punakeltaisena metsän läpi matalalta, vain hieman horisontin yläpuolelta. Seurasimme kuluneella viikolla fiksumman puoliskoni kanssa iltalenkillä koiramme (yhä pentu) touhuja. Se k...