Arvaamattomia ajatuksia

Eilen vietettiin isänpäivää – puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Toisin kuin äitienpäivä, se ei ole virallinen liputuspäivä. Isänpäivän historia on lyhyempi kuin äitienpäivän ja se on saanut alkunsa äitienpäivän tavoin Yhdysvalloista. Wikipedian mukaan kauppiaat virittelivät isänpäivää Suomessa jo 1940-luvulla marraskuun toiselle sunnuntaille saadakseen myyntiä ennen tulossa olevaa joulusesonkia. Yliopiston almanakassa isänpäivä oli vuosina 1970-72 ilman Helsingin yliopiston päätöstä – niinpä se poistettiin. Vuonna 1987 yliopisto hyväksyi sen lopulta vakiintuneena juhlapäivänä kalenteriin, jolloin se merkittiin myös liputuspäiväksi (vaikkakaan ei viralliseksi). Kauppiaat ovat ottaneet omakseen sekä isän- että äitienpäivän, puhumattakaan halloweenista, ystävänpäivästä ja nenäpäivästä. Useat tällaisista kaupallisista päivistä ovat rantautuneet ja rantautuvat meille Atlantin takaa. Kaupat täyttyvät erilaisista näihin päiviin liittyvistä tuotteista, mutta ei se kuitenkaan ole hullu, j...

Maassa on jälleen ohut kerros valaisevaa lunta, mutta menneinä viikkoina lämmin ja sateinen sää teki maiseman pimeäksi. Vallitsi jokavuotinen eteläsuomalainen kaamos, joka on monin verroin pohjoisen kaamosta pimeämpi, sillä märkä maa imee kaiken valon eikä päivälläkään näe ilman valoja. Joitakin se masentaa, mutta joillekin se antaa hyvän syyn sytyttää kynttilät jo iltapäivällä sekä ottaa rennosti ja viettää ”hämäränhyssyä”. Tunnelma on päinvastainen kuin kesän valoisina päivinä ja iltoina, jolloin on tarve saada koko ajan jotain aikaan. Nyt voi hyvällä mielellä ladata akkuja luovasti laiskotellen ;) Autoilijalle märkä ja pimeä syksy on hankalaa aikaa, sillä yllättävän moni jalankulkija kuvittelee omaavansa synnyinlahjana heijastavan pinnan eikä näin ollen koe tarvitsevansa heijastinta. Tällaisia kuolemattomia yksilöitä poukkoilee liikenteen seassa luvattoman paljon. Sekä aamun että illan ruuhkaliikenteessä joutuu usein pinnistelemään refleksit herkkinä, että ehtisi jarruttaa en...