Isänpäivätunnelmia... ja vähän muutakin
Eilen vietettiin isänpäivää – puoli vuotta äitienpäivän jälkeen.
Toisin kuin äitienpäivä, se ei ole virallinen liputuspäivä. Isänpäivän historia
on lyhyempi kuin äitienpäivän ja se on saanut alkunsa äitienpäivän tavoin
Yhdysvalloista. Wikipedian mukaan kauppiaat virittelivät isänpäivää Suomessa jo 1940-luvulla
marraskuun toiselle sunnuntaille saadakseen myyntiä ennen tulossa olevaa joulusesonkia.
Yliopiston almanakassa isänpäivä oli vuosina 1970-72 ilman Helsingin yliopiston
päätöstä – niinpä se poistettiin. Vuonna 1987 yliopisto hyväksyi sen lopulta
vakiintuneena juhlapäivänä kalenteriin, jolloin se merkittiin myös
liputuspäiväksi (vaikkakaan ei viralliseksi).
Kauppiaat ovat ottaneet omakseen sekä isän- että äitienpäivän,
puhumattakaan halloweenista, ystävänpäivästä ja nenäpäivästä. Useat tällaisista
kaupallisista päivistä ovat rantautuneet ja rantautuvat meille Atlantin takaa. Kaupat täyttyvät erilaisista näihin päiviin liittyvistä
tuotteista, mutta ei se kuitenkaan ole hullu, joka myy, vaan se joka ostaa. Eletyn
isänpäivän jälkeen kauppiaat voivat rauhassa keskittyä tulevaan joulumyyntiin.
Kauppa se on, joka kannattaa…
Isänpäivän innoittamina menimme fiksumman puoliskoni kanssa paikalliseen kahvila-teehuone-konditoriaan ostaaksemme sieltä
isänpäiväkakun. Kakku löytyi (ja herkullinen löytyikin) ja joimme sen kunniaksi pullakahvit. Poistuessamme kahvilasta mukanamme oli kakun lisäksi
japanilainen macha-kulho ja bambusiivilä. Erilaisiin teesekoituksiin hurahtaneena
allekirjoittanut osti jo aikaisemmin japanilaista macha-teejauhetta ja nyt oli aivan
pakko saada macha-teen valmistukseen ja nauttimiseen käytettävät tykötarpeet.
Kyllä isänpäivänä täytyy muistaa myös äitiä – ei isää ilman äitiä!
Isänpäivän iltana keräännyimme television ja VHS-nauhurin ääreen katsomaan
1990-luvulla kuvattuja videopätkiä menneiltä kesiltä ja merkkipäiviltä.
Keskimmäisemme, joka vietti ensimmäistä isänpäiväänsä, katseli hymyssä suin
itseään muutaman vuoden ikäisenä – kohta heidän pikkutyttärensä olisi samanikäinen.
Ihmisen muisti on kummallinen. Se muistaa asioita kuten muistelija haluaa, minkä vuoksi kahden samassa tilanteessa olleen
muistot saattavat poiketa toisistaan. Tällaiset videonauhoitteet palauttavat kuitenkin muistelijat silloiseen todellisuuteen.
Parin vuosikymmenen aikana kovin moni tuolloin videolla näkynyt
henkilö on sittemmin poistunut taivaalliseen vahvuuteen. Lisäksi me nykyhetken keski-ikäiset
olimme kaikki kovin nuoren näköisiä – siloposkisia nuoria aikuisia. Huomasin huokaisevani,
miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Kaksikymmentä vuotta ajassa taaksepäin on
yksi hujaus, mutta eteenpäin ajateltuna sama ajanjakso tuntuu kovin kaukaiselta.
Se hupenee kuitenkin ennen kuin huomaammekaan… Haaveitaan ei kannata hautoa,
sillä aika kulkee eteenpäin kuin juna, pysähtymättä kuitenkaan asemilla – se vain
ohittaa ne. Siksi sitku-ajattelu kannattaa korvata nytku-ajattelulla.
Kookosöljystä on tullut minulle melkeinpä jokapäiväinen välttämättömyys.
Käytän sitä hammaspesun jälkeen suun purskutteluun, kotioloissa dödön korvaajana sekä saunan jälkeen ihon rasvaamiseen. Dödön korvikkeena sen
täytyy vain antaa ensin imeytyä, etteivät puseron kainalot kuulla rasvaisina. Sekoitan
sitä joskus myös teehen ja kahviin antamaan makua. Olen markkinoinut sitä myös
muille ja äitini kertoi taltuttaneensa sillä kerran jopa alkavan issiassäryn.
Myös koiramme on ihastunut kookosöljyyn. Se nuolisi kookosöljyn iholtamme, jos
antaisimme. Kookosöljy ei kuitenkaan sovi koirille – ne saavat siitä ripulin.
Toinen arkeeni liittyvä lähes välttämättömyys on inkivääri. Kuorin ja
siivutan inkiväärin juuren sekä pakastan siivut, joista haudutan itselleni
teetä lähes päivittäin. Inkiväärin seuraksi laitan tällä hetkellä pakurikääpää,
kun satuin löytämään sitä puolivahingossa eräästä paikallisesta liikkeestä. Ennen
teehetkeä nappaan vielä muutaman tyrnin marjan – näin uskon kausiflunssien kiertävän
minut kaukaa… Pitäisiköhän tuota koktailia terästää vielä valkosipulilla?
Puikoillani on parhaillaan kaksi kärjestä neulottavaa sukkaa. Ne
valmistuvat pitkällä pyöröpuikolla samaan aikaan samalta lankakerältä (toinen
lanka sisältä ja toinen ulkopuolelta) eikä tarvitse miettiä, riittääkö lanka toiseen
sukkaan. Kuulostaa hyvältä… Ehkä fiksumpi puoliskoni on kuitenkin eri mieltä,
sillä hän on joutunut kuuntelemaan aika ajoin suustani karkailevia sivistyssanoja
lankojen sekoituttua toisiinsa sekä television herpaannutettua tarkkaavaisuuteni.
Tämän vuoksi olen joutunut purkamaan erityisesti sukkien kantapäitä sekaannuttuani
silmukoiden laskemisessa.
Niin mainio kuin ajatus samaan aikaan valmistuvista sukista onkin,
teen seuraavat sukat perinteisesti viidellä sukkapuikolla sukka kerrallaan. Se
sujuu rutiinilla eikä häiritse television katselua.
Marraskuu alkaa olla jo puolessa ja joulu lähestyy. Kohta saamme
kuunnella joululauluja ja pääsemme (tai joudumme) jouluostoksille.
Olen polttanut kynttilöitä koko syksyn ja sytytän sellaisen tänäkin
iltana.
Muistakaa laittaa heijastimet heilumaan marraskuiseen pimeyteen 😊👍
PS. Paras on perinteinen valkoinen heijastin. Sen voit varmistaa hesarin heijastintestin videolta:
 |
| Reilu viikko sitten ulkona näki mainiosti ilman taskulamppua, kun täysikuu valaisi marraskuisia iltoja 🌕 |
Kommentit
Lähetä kommentti