Isänpäivätunnelmia... ja vähän muutakin

Eilen vietettiin isänpäivää – puoli vuotta äitienpäivän jälkeen. Toisin kuin äitienpäivä, se ei ole virallinen liputuspäivä. Isänpäivän historia on lyhyempi kuin äitienpäivän ja se on saanut alkunsa äitienpäivän tavoin Yhdysvalloista. Wikipedian mukaan kauppiaat virittelivät isänpäivää Suomessa jo 1940-luvulla marraskuun toiselle sunnuntaille saadakseen myyntiä ennen tulossa olevaa joulusesonkia. Yliopiston almanakassa isänpäivä oli vuosina 1970-72 ilman Helsingin yliopiston päätöstä – niinpä se poistettiin. Vuonna 1987 yliopisto hyväksyi sen lopulta vakiintuneena juhlapäivänä kalenteriin, jolloin se merkittiin myös liputuspäiväksi (vaikkakaan ei viralliseksi).

Kauppiaat ovat ottaneet omakseen sekä isän- että äitienpäivän, puhumattakaan halloweenista, ystävänpäivästä ja nenäpäivästä. Useat tällaisista kaupallisista päivistä ovat rantautuneet ja rantautuvat meille Atlantin takaa. Kaupat täyttyvät erilaisista näihin päiviin liittyvistä tuotteista, mutta ei se kuitenkaan ole hullu, joka myy, vaan se joka ostaa. Eletyn isänpäivän jälkeen kauppiaat voivat rauhassa keskittyä tulevaan joulumyyntiin. Kauppa se on, joka kannattaa…

Isänpäivän innoittamina menimme fiksumman puoliskoni kanssa paikalliseen kahvila-teehuone-konditoriaan ostaaksemme sieltä isänpäiväkakun. Kakku löytyi (ja herkullinen löytyikin) ja joimme sen kunniaksi pullakahvit. Poistuessamme kahvilasta mukanamme oli kakun lisäksi japanilainen macha-kulho ja bambusiivilä. Erilaisiin teesekoituksiin hurahtaneena allekirjoittanut osti jo aikaisemmin japanilaista macha-teejauhetta ja nyt oli aivan pakko saada macha-teen valmistukseen ja nauttimiseen käytettävät tykötarpeet. Kyllä isänpäivänä täytyy muistaa myös äitiä – ei isää ilman äitiä!

Isänpäivän iltana keräännyimme television ja VHS-nauhurin ääreen katsomaan 1990-luvulla kuvattuja videopätkiä menneiltä kesiltä ja merkkipäiviltä. Keskimmäisemme, joka vietti ensimmäistä isänpäiväänsä, katseli hymyssä suin itseään muutaman vuoden ikäisenä – kohta heidän pikkutyttärensä olisi samanikäinen.
Ihmisen muisti on kummallinen. Se muistaa asioita kuten muistelija haluaa, minkä vuoksi kahden samassa tilanteessa olleen muistot saattavat poiketa toisistaan. Tällaiset videonauhoitteet palauttavat kuitenkin muistelijat silloiseen todellisuuteen.
Parin vuosikymmenen aikana kovin moni tuolloin videolla näkynyt henkilö on sittemmin poistunut taivaalliseen vahvuuteen. Lisäksi me nykyhetken keski-ikäiset olimme kaikki kovin nuoren näköisiä – siloposkisia nuoria aikuisia. Huomasin huokaisevani, miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Kaksikymmentä vuotta ajassa taaksepäin on yksi hujaus, mutta eteenpäin ajateltuna sama ajanjakso tuntuu kovin kaukaiselta. Se hupenee kuitenkin ennen kuin huomaammekaan… Haaveitaan ei kannata hautoa, sillä aika kulkee eteenpäin kuin juna, pysähtymättä kuitenkaan asemilla – se vain ohittaa ne. Siksi sitku-ajattelu kannattaa korvata nytku-ajattelulla.

Kookosöljystä on tullut minulle melkeinpä jokapäiväinen välttämättömyys. Käytän sitä hammaspesun jälkeen suun purskutteluun, kotioloissa dödön korvaajana sekä saunan jälkeen ihon rasvaamiseen. Dödön korvikkeena sen täytyy vain antaa ensin imeytyä, etteivät puseron kainalot kuulla rasvaisina. Sekoitan sitä joskus myös teehen ja kahviin antamaan makua. Olen markkinoinut sitä myös muille ja äitini kertoi taltuttaneensa sillä kerran jopa alkavan issiassäryn. Myös koiramme on ihastunut kookosöljyyn. Se nuolisi kookosöljyn iholtamme, jos antaisimme. Kookosöljy ei kuitenkaan sovi koirille – ne saavat siitä ripulin.
Toinen arkeeni liittyvä lähes välttämättömyys on inkivääri. Kuorin ja siivutan inkiväärin juuren sekä pakastan siivut, joista haudutan itselleni teetä lähes päivittäin. Inkiväärin seuraksi laitan tällä hetkellä pakurikääpää, kun satuin löytämään sitä puolivahingossa eräästä paikallisesta liikkeestä. Ennen teehetkeä nappaan vielä muutaman tyrnin marjan – näin uskon kausiflunssien kiertävän minut kaukaa… Pitäisiköhän tuota koktailia terästää vielä valkosipulilla?

Puikoillani on parhaillaan kaksi kärjestä neulottavaa sukkaa. Ne valmistuvat pitkällä pyöröpuikolla samaan aikaan samalta lankakerältä (toinen lanka sisältä ja toinen ulkopuolelta) eikä tarvitse miettiä, riittääkö lanka toiseen sukkaan. Kuulostaa hyvältä… Ehkä fiksumpi puoliskoni on kuitenkin eri mieltä, sillä hän on joutunut kuuntelemaan aika ajoin suustani karkailevia sivistyssanoja lankojen sekoituttua toisiinsa sekä television herpaannutettua tarkkaavaisuuteni. Tämän vuoksi olen joutunut purkamaan erityisesti sukkien kantapäitä sekaannuttuani silmukoiden laskemisessa.
Niin mainio kuin ajatus samaan aikaan valmistuvista sukista onkin, teen seuraavat sukat perinteisesti viidellä sukkapuikolla sukka kerrallaan. Se sujuu rutiinilla eikä häiritse television katselua.

Marraskuu alkaa olla jo puolessa ja joulu lähestyy. Kohta saamme kuunnella joululauluja ja pääsemme (tai joudumme) jouluostoksille.
Olen polttanut kynttilöitä koko syksyn ja sytytän sellaisen tänäkin iltana.
Muistakaa laittaa heijastimet heilumaan marraskuiseen pimeyteen 😊👍

PS. Paras on perinteinen valkoinen heijastin. Sen voit varmistaa hesarin heijastintestin videolta:

Reilu viikko sitten ulkona näki mainiosti ilman taskulamppua,
 kun täysikuu valaisi marraskuisia iltoja 🌕

Kommentit