Ihmisiä ja patalappuja

Suomeen on valittu uusi vanha presidentti. Tiedotusvälineiden uutisvirta monipuolistuu jälleen presidentinvaalien antaessa tilaa muillekin uutisaiheille. Selvisimme yhdellä vaalikierroksella ja säästimme Suomen valtiolta kymmenisen miljoonaa euroa. Sillä summalla voisi tukea apua tarvitsevia – vaikkapa sitten niitä tuhansia leipäjonoissa jonottavia, asunnottomia, eläkeläisiä ja/tai lapsiperheitä. Tuon summan voisi osoittaa myös kirjastotoiminnan tukemiseen. Kirjastot mahdollistavat ja edesauttavat ylivertaisen (ainakin vielä) suomalaisten lukutaidon kehittämisen ja ylläpidon. Kirjastotoiminta on yksi monista suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistavista toiminnoista, joiden määrärahoja poliitikot ovat innokkaasti joko supistaneet tai suunnittelevat supistavansa – puhumattakaan aika ajoin pinnalle pulpahtavasta ajatuksesta kirjaston muuttamisesta maksulliseksi. Miten vähävaraiset pystyisivät tämän jälkeen kehittämään lukutaitoaan ja ylläpitämään sivistystään? Kaikilla ei ole varaa ostaa kirjoja tai tilata lehtiä – puhumattakaan älypuhelimien, tablettien tai elektronisten lukulaitteiden hankkimisesta. Suomalainen yhteiskunta ei ole vielä(kään) tasa-arvoinen, mutta siinä vaiheessa, kun hyväosaiset ymmärtävät yhteiskunnallisen vastuunsa, meillä on toivoa.

Kodissamme oli viikonloppuna puolivuotias yövieras. Palasin muistoissani kahdenkymmenen vuoden taakse, kun kuopuksemme oli samanikäinen. Miten nopeasti aika onkaan mennyt! Kotimme sisustukseen palasi tuon yövieraan myötä vuosikymmenien takainen syöttötuoli, jota emme (onneksi) koskaan laittaneet kierrätykseen – nyt sitä tarvittiin jälleen. Alakerran varaston oven suussa odottavat vuoroaan duplo-laatikko sekä valikoima lastenkirjoja.

Kirkkaat silmät ja vastustamaton hymy sekä tyytyväinen jokeltelu, jonka katkaisi välillä iloinen hihkuminen, sulattivat meidät. Fiksumpi puoliskoni huomautti, että tuon pienen ihmisen ja koiramme käytöksessä on jotakin samaa. Totta – kumpikaan heistä ei kiukuttele turhaan. Kun perustarpeet (ravinto, uni, lämpö ja läheisyys eli rakkaus) on tyydytetty, on vuorossa valloittava hymy tai iloinen hännän heilautus.

Pohdimme, missä vaiheessa ihmisikää tuo välitön elämän ilo väistyy. Päivähoito ja koulu ovat yleensä lapsen ensimmäinen kosketus yhteiskuntaan, jossa täytyy olla ja toimia tietyllä tavalla tullakseen hyväksytyksi. Viimeistään alakoulun viimeisillä luokilla ennen yläkouluun siirtymistä sosiaalisen median kautta saatu sosiaalinen normisto ja tietoisuus siitä iskevät silmille. Seurattuani sivusta nykyajan nuorten ja nuorten aikuisten elämää olen tyytyväinen, että lapsuuteni ja nuoruuteni ajoittui 1970- ja 1980-luvuille, jolloin elämä oli hieman yksinkertaisempaa. Perheessä oli lankapuhelin (jos oli) ja televisiosta näkyi korkeintaan kaksi kanavaa. Vapaa-ajanviettomahdollisuudet olivat rajallisempia – ulkoleikit, liikunta, lukeminen ja elokuvat olivat niistä tavallisimpia. Digiaika luo paljon mahdollisuuksia seurata ympäröivän maailman tapahtumia miltei reaaliajassa. Se vaatii myös ihmisiltä digilukutaitoa erottaa totuudenmukaiset uutiset valheellisista. Sosiaalisen median hyödyntämisellä on myös kaksi puolta – se mahdollistaa yhteydenpidon sekä kokemusten jakamisen paikasta riippumatta, mutta myös kiusaamisen sekä valheellisten asioiden levittämisen… Kunpa me ihmiset voisimme olla armollisempia sekä itsellemme että toisillemme.

Patalappu – tuo unohdettu ja ah, niin tarpeellinen taloustarvike. Löysin kuluneella viikolla mainion patalappumallin ohjeen eräästä kirjahyllyssäni majailevasta kirjasta – Taito Uusimaa ry:n vuonna 2012 julkaisema Patalappuja – a´la Carte, jonka mallit ovat valtakunnallisen keräyksen satoa eri puolilta Suomea. Käytin toiseen toteuttamaani patalappuun jämälankoja (mm. Novitan Isoveli, koukku nro 5) ja toisen tein Novitan 7veljestä -langasta ystävänpäivän hengessä. Tämä kaksinkertainen lappu suojaa kädet hyvin tartuttaessa uunin kuumentamaan astiaan.

Nyt seuraa lyhyt ohje kuvan pinkistä patalapusta:

Jälkimmäiseen virkkasin kiinteillä silmukoilla numeron 4,5 koukulla ja tein aloitusketjusilmukoita 100 kappaletta (lopullinen koko 21,5 x 21,5 cm). Ketjusilmukat liitetään ympyräksi piilosilmukalla. Jokaiseen ketjusilmukkaan virkataan kiinteä silmukka (mallityössä silmukan takareunaan) ja kerroksen loputtua seuraavalle kerrokselle siirrytään spiraalimaisesti. Työn lopullinen korkeus on puolet kaksinkertaisen työn leveydestä. Työ lopetetaan piilosilmukalla, minkä jälkeen lappuun virkataan ripustuslenkki (noin 20-25 ketjusilmukkaa, joihin virkataan piilosilmukat tai kiinteät silmukat). Ompelua varten jätetään sekä työn alkuun että loppuun noin aloitusketjun mittainen lanka.

Laita työ kaksinkerroin ja ompele työn aloitussuuaukko umpeen yliluottelupistoin. Voit myös virkata sen umpeen, mutta tällöin saumasta tulee paksumpi. Työn lopetussuuaukko ommellaan yhteen kohtisuoraan aloitusaukon ompelusaumaa vastaan. Mahdolliset langat päät voi jättää työn sisään eikä niitä tarvitse päätellä. Höyrytä patalappu muotoonsa ja anna kuivahtaa.

Ensi viikolla ollaan jo helmikuussa. Vaikka sää heitteleekin, ulkoilmassa liikkuminen piristää aina.

Talvisia käsityö- ja ulkoiluhetkiä!

Helppo ja käytännöllinen patalappu 😊
Hyödynnä jämälangat tai suunnittele tarkoitukseen sopiva kuvio.