Arvaamattomia ajatuksia

Suomeen on valittu uusi vanha presidentti. Tiedotusvälineiden uutisvirta monipuolistuu jälleen presidentinvaalien antaessa tilaa muillekin uutisaiheille. Selvisimme yhdellä vaalikierroksella ja säästimme Suomen valtiolta kymmenisen miljoonaa euroa. Sillä summalla voisi tukea apua tarvitsevia – vaikkapa sitten niitä tuhansia leipäjonoissa jonottavia, asunnottomia, eläkeläisiä ja/tai lapsiperheitä. Tuon summan voisi osoittaa myös kirjastotoiminnan tukemiseen. Kirjastot mahdollistavat ja edesauttavat ylivertaisen (ainakin vielä) suomalaisten lukutaidon kehittämisen ja ylläpidon. Kirjastotoiminta on yksi monista suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistavista toiminnoista, joiden määrärahoja poliitikot ovat innokkaasti joko supistaneet tai suunnittelevat supistavansa – puhumattakaan aika ajoin pinnalle pulpahtavasta ajatuksesta kirjaston muuttamisesta maksulliseksi. Miten vähävaraiset pystyisivät tämän jälkeen kehittämään lukutaitoaan ja ylläpitämään sivistystään? Kaikilla ei ole varaa ostaa ...

Ensilumi – odotettu ja pelätty sekä täällä Pohjolassa väistämätön talventulon merkkipylväs. Muistan, kuinka lapsena riemuitsimme ensimmäisistä taivaalta putoavista lumihiutaleista. Juoksimme ikkunasta toiseen katsomaan, miten se kerrostui vähitellen valkoiseksi kerrokseksi maahan. Silmät loistaen rakensimme suojalumesta, jota ensilumi usein oli, pienen lumiukon tai vähintään lumilyhdyn sekä teimme koskemattomaan lumeen karhunportin tai virittelimme keskinäisen lumisodan. Pannuhuone ja pattereiden päälliset täyttyivät sisälle palattuamme märistä lapasista, sillä rukkaset säästettiin hiihtämistä varten. Pakkasten tultua saimme vihdoin talvivarastosta päällemme talvivaatteet – toppatakit ja -housut sekä karvalakit (lue: turkishatut), jotka olivat joko oikeaa tai keinoturkista. Aloitettuani koulun sain häntälakin, jonka häntä oli peräisin ketulta (niin muistelen) – se oli hieno! Siitä muutaman vuoden jälkeen muotiin tulivat koivistolaishatut. Nykyään lasten, nuorten ja vähän vanhempie...