Talvi tulee - niin aina

Talvi saavutti Suomen kuluneen viikon aikana Etelä-Suomea myöten. Valkoinen, vaikkakin vielä ohut, lumipeite valostaa talviaikaan siirtymisen myötä yhä aikaisemmin pimenevät illat ja virittää meidät lähenevään jouluun.

Hain varastosta pakkasten myötä yhä tarpeellisemmaksi osoittautuneen toppahaalarin – talven tärkeimmän vaatekappaleen. Odotan toiveikkaana, milloin toppahaalarit ilmestyvät uudelleen kauppojen vaaterekeille. Tämä useaan kertaan korjailemani versio on peräisin liki kahden vuosikymmenen takaa. Se on yhä suhteellisen hyväkuntoinen lukuun ottamatta uusittuja kuminauhoja, hihansuita sekä lahkeensuita ja niiden vuorin saumoja. Toppahaalari on kätevä vetää vaikka yöpuvun päälle, jos tulee äkillinen tarve pistäytyä raikkaaseen talvi-ilmaan jälkikasvun asemalta hakemisen, koiran pissatuksen tai muun tärkeän menon puitteissa. Se on villasukkien ohella pohjoisen ilmaston kannattavin asuhankinta – sanoisinpa jopa, että talvi-ihmisen kansallispuku.

Talvi on tuonut toppahaalarin lisäksi Lahden MM-kisat keskusteluihin ja pohdintoihin. Ei arvokisoja ilman doping-keskusteluja. Urheilukansa pysyy virkeänä puntaroidessaan käyttikö menestynyt urheilija kiellettyjä aineita vai ei ja, jos käytti, tekikö hän sen vahingossa vai tarkoituksella. Nykyajan huippu-urheilu muistuttaa erehdyttävästi muinaisia gladiaattorikisoja. Kaikki keinot ovat sallittuja – ei sodassa ja rakkaudessa, vaan huippu-urheilussa ja somessa (kunhan ei jää kiinni). Kansa päättää peukalollaan, nostetaanko urheilija suosion kukkuloille vai unohduksen alhoon – muinaisen Rooman konkreettiset peukalot ovat vain vaihtuneet sosiaalisen median peukutuksiin. Yleinen mielipide on armoton eikä anna anteeksi edes inhimillisiä erehdyksiä.

Talvisista huippu-urheilijoistamme hiihtäjiä haastatellaan usein miltei heti maaliintulon jälkeen riippuen siitä, pääsevätkö toimittajat maalialueelle. Olen usein ihmetellyt sellaisia toimittajia, jotka työntävät mikrofonia maalilinjan ylittäneen hiihtäjän suuhun. Urheilija on usein siinä vaiheessa niin uupunut suorituksestaan, ettei ymmärrä edes toimittajan kysymystä, puhumattakaan matkan rasituksesta kertovasta räkäisestä ja kuolaisesta habituksesta. Menneinä vuosina tällaisia haastatteluja sai nähdä televisiosta usein, mutta nykyään joko toimittajat tai kisojen järjestäjät ovat fiksuuntuneet - vai lienevätkö molemmat. Hyvä niin, sillä penkkiurheilijan on huomattavasti miellyttävämpää seurata rasituksesta toipuneen ja siistiytyneen urheilijan kommentteja kuluneesta kisasta, kun sanoistakin saa selvän. Niiden penkkiurheilijoiden, joita kiinnostaa, miltä urheilijasta on tuntunut eri nousujen ja laskujen alla ja päällä tai miten suksi toimi metsässä ja aukealla tai urheilijan muuten kootut selitykset, miksi hiihto kulki tai ei kulkenut.

Etelä-Suomeen on lähipäivinä luvassa lisää lunta – taitaa olla aika hakea talvivarastosta toppahaalarin lisäksi myös lumikola ja -lapio.

Talvista marraskuun jatkoa :)

Tästä se talvi alkaa - toivottavasti :)