Marraskuu...

Marras on suomenkielessä usein liitetty kuolemaan (kuolemaan liittyvä ennusmerkki, ilmiö, kuolemaa tekevä ihminen tai vainaja). Marraskuu kuvaa siis kuukautta, jolloin luonnossa on tummaa ja harmaata sekä vihreät kasvit (ikivihreitä kasveja lukuun ottamatta) ovat kuolleet.

Marraskuu mielletään usein myös vuoden pimeimmäksi kuukaudeksi, vaikka joulukuussa valoisaa aika on sitäkin vähemmän. Lumi ja joulu valaisevat kuitenkin joulukuun mielissämme – marraskuusta ne puuttuvat. Parhaillaan puolessa välissä olevasta marraskuusta löytyy myös paljon myönteistä. Sen esiin kaivaminen riippuu lähinnä asenteesta ja näkökulmasta.

Pimeys voi olla myös rentouttavaa. Kaiken paljastava, kirkas kevätaurinko on piilossa ja pölyt voi jättää hyvällä omatunnolla välillä pyyhkimättä – hämärä ja pimeä peittävät armollisesti pienen oikomisen siivouksessa. Kynttilän valossa pienet pölypallot maastoutuvat sohvan nurkkiin eivätkä häiritse kirjan tai elokuvan parissa viihtyvää nautiskelijaa. Kynttilän pehmeä valo virittää mielen sopivan rennoksi tulevaan jouluun, valon juhlaan, jota on vietetty jo ammoisina aikoina talvipäivänseisauksen aikaan.

Marraskuu oli agraariajalla rauhoittumisen aikaa – sato oli korjattu ja kiire tauonnut. Ihmisillä oli aikaa keskittyä käsin tehtäviin puhdetöihin sekä kertomaan ja kuuntelemaan tarinoita – hidas tekeminen ja yhdessäolo kuuluivat osana senaikaiseen elämänrytmiin.

Tämän taidon nykyihminen on lähes kadottanut ja kiire on usein ympärivuotinen seuralainen. Ihmisiä ahdistaa ja masentaa väsymys ja riittämättömyyden tunne, kun ei jaksa. Internetin, tietokoneiden ja älypuhelimien aikakaudella jokaisen tulee olla tavoitettavissa miltei 24/7 eli jatkuvasti – edes vessassa ei voi käydä ilman puhelinta. Vai voiko? Jokainen on oman elämänsä herra. Vaikka työnantajalla olisikin ensisijainen varaus aikaan työpäivien aikana, vapaa-aika on omaa. Silloin on mahdollisuus hiljentyä, rentoutua ja rauhoittua… jos ei ole täyttänyt sitä suorittamisella.

Välillä yllätän itseni tekemästä tehtävälistoja, etten unohtaisi tehdä asioita, jotka olen päättänyt tehdä. Kaikki niistä eivät ole kuitenkaan välttämättömiä. Vanhat sanonnat ’Laiskan ei syömänkään pidä’, ’Laiskalla hiki syödessä’ sekä ’Laiska töitään laskee’ kertovat suomalaisesta tekemisen kulttuurista. Tekemällä ja suorittamalla ansaittiin lähes poikkeuksetta yhteisön kunnioitus. On kuitenkin myös todettu, että laiskuus on luovuuden edellytys. Ehkäpä ei olekaan sattumaa, että taiteen ja tieteen tunnetuimmat oivallukset tehtiin maissa, joissa joutenolo on osa elämäntapaa. Pitäisiköhän opetella ottamaan rennosti – ainakin vähän rennommin?

Jänis nukkuu vajan seinustalla ja marraskuinen aurinko paistaa matalalta lumisten puiden oksille – luonto on kaunis. Suomessa luonto on jokaisella vielä lähellä – kaupungeissakin. Toivottavasti niin on jatkossakin.

Rentouttavaa ja luovaa marraskuuta :)

Marraskuussa aurinko on matalalla.