Keskitalven ötököitä

Aurinko hellii Etelä-Suomen talvilomalaisia ja pakottaa ulkoilijan etsimään aurinkolasit pitkän pimeän jälkeen. Hanki on puhtaan valkoinen ja heijastaa tehokkaasti auringon säteet häikäisten kulkijan. Lisääntynyt valo virkistää mielen, mutta voi myös aiheuttaa migreeniin taipuvaiselle vihlovan päänsäryn. (Suo siellä, vetelä täällä sanoisi vanha kansa.)

Jos katsoo tarkasti hangen valkeaa pintaa, siinä voi erottaa pieniä mustia pilkkuja, jotka saattavat hävitä äkkiä ja ilmestyä jälleen vähän matkan päähän. Ne ovat noin millimetrin kokoisia hyppyhäntäisiä. Jos niitä yrittää koskea, ne hyppäävät eri paikkaan, sillä niillä on peräpäässään pieni väkänen, joka sinkauttaa ne turvaan. Kuinkahan monta hyppyhäntäistä olenkaan syönyt elämäni aikana? Olin näet lapsena kova syömään lunta ja olenpa verestänyt niitä muistojani myös aikuisiällä.

Kevään tulo herätti myös muurahaiset. Joitakin päiviä sitten perheemme nuori mies yllätti vessan lattialta toista kymmentä ei-toivottua vierasta. Muutamat niistä eksyivät myös keittiön puolelle, missä ne kokivat kohtalokkaan lopun. Fiksumpi puoliskoni haki lähimarketista pari muurahaisrasiaa, jotka sijoitimme toiveikkaasti niiden kulkureitille. Nyt niitä ei ole näkynyt.

Asumme hiekkakankaalla ja kyseisen maalajin ongelma lukuisine muurahaispesineen tuli tutuksi, kun aikoinaan muutimme tähän kotimme valmistuttua. Yritin taistella muurahaisia vastaan luonnonmukaisesti ripottelemalla suolaa ja kaneli-pippuria niiden kulkureiteille – tuloksetta. Ne vilistivät iloisesti suolakekojen yli ja korkeintaan kiersivät kaneli-pippuri-juovat. Seuraavaksi päätin juottaa ne mokomat humalaan. Sekoitin lasissa makeaa juomaa (mehua tai vesi-sokeri-liuosta) ja pienen nokareen hiivaa, minkä jälkeen peitin lasin kelmulla. Tein kelmuun varovasti reiän, johon laitoin pursottimen suppilon muurahaisten kulkureitiksi makeaan ja petolliseen juomaan. Ne marssivat iloisesti suppilon kautta lasiin ja hukkuivat nautittuaan tuota ilolientä.

Muurahaiset eivät kuitenkaan hävinneet minnekään – lasissa riitti vierailijoita. Vaihdoin liemen muutaman päivän välein ja toivoin niiden jo loppuvan, mutta määrä ei vähentynyt, päinvastoin. Nähtävästi sana oli kiertänyt pesässä, että tarjolla oli ilmaista viinaa, ja liikenne pesän ja lasin välillä pikemminkin vain kiihtyi. Muutaman viikon jälkeen luovutin.

Pääsimme lopulta muurahaisista eroon fiksumman puoliskoni ostettua useita muurahaisrasioita, jotka sijoitimme niiden kulkureiteille. Niistä muurahaiset veivät myrkkyä pesäänsä ja kyseinen yhdyskunta hävisi.

Muurahaiset eivät kadonneet pihaltamme – pesiä on yhä lukematon määrä. Ne eivät kuitenkaan häiritse meitä, kunhan vain pysyvät ulkona.

Myös muutaman vuoden ikäinen kummipoikamme, joka pelkäsi lapsena muurahaisia, tutustui aikoinaan pihamme muurahaisiin. Hän kierteli isänsä ja fiksumman puoliskoni kanssa tuoreen talomme pihalla ja istahti pahaa aavistamatta istumaan pihan reunalla olevan kannon päälle, johon muurahaiset olivat tehneet pesänsä. Huuto oli kova, kun hän huomasi ja tunsi ihollaan juoksevat, pesäänsä puolustavat muurahaiset. Kummipoika selvisi tapauksesta enkä ole kuullut jo miehen ikään ehtineen nuoren miehen saaneen traumoja tapauksesta. (Ainakaan minulle ei ole kerrottu.)

Alan uskoa, että tulostimilla on sielu – ja juonikas sellainen. Taistelin jälleen eilen tulostimeni kanssa ja syy oli sama kuin aikaisemminkin. Väritulostaminen ei taaskaan onnistunut. Tein samat temput kuin edellisellä kerralla saadessani sen toimimaan (vähäksi aikaa). Tein myös saman virheen – poistin tulostimen asennuksen asentaakseni sen uudelleen. Sen tehtyäni muistin, että edellisellä kerralla käyttöjärjestelmä ei tahtonut löytää sitä mistään uudelleen asennusta varten, kunnes sitkeä yrittäminen palkittiin. Niin kävi nytkin. Tein kaikki mahdolliset toimenpiteet, mitä kone minulle ehdotti (ja joitakin omasta päästäni) muistellen epätoivoisesti edellistä kertaa. Kävin välillä syömässä ja jatkoin sauhu korvista nousten koneen parissa (se suomalainen sisu).

Jossain vaiheessa iltaa huomasin, että kone oli yllättävästi löytänyt tulostimeni. En uskaltanut riemuita ääneen, ettei se tulisi katumapäälle. Testisivun tulostettuani uskaltauduin kokeilemaan asiakirjan tulostusta – ja yllätyksekseni tulostin sylki värillisen tulosteen. Otin tulosteen käteeni ja astelin vakavana keittiöön – se toimi taas! Kuinka kauan? Sitä en uskalla edes arvailla.

Aurinkoista talvilomaa eteläsuomalaisille!

Ensi viikolla lomasta nauttivat vuoroaan kärkkyvät keskisuomalaiset. Pohjoissuomalaiset pääsevät nauttimaan talven riemuista, kun talvilomansa jo pitäneet ahertavat koulussa, opiskelujen parissa tai töissä. Onni yksillä, talviloma (melkein) kaikilla 🏂👍

Talvi tuli myös eteläiseen Suomeen ⛄