Keväisiä havaintoja :)

Kävelimme tyttäreni kanssa metsätietä. Puut alkoivat jo parin lämpimän päivän rohkaisemina vihertää. Käki kukkui jossain lähellä – pysähdyimme kuuntelemaan. Kukkuminen loppui, mutta emme kuitenkaan lähteneet heti liikkeelle, vaan kuuntelimme vielä hetken, jos se vaikka alkaisi pienen tauon jälkeen uudelleen. Näimme jonkin matkan päässä linnun lentävän tien yli matalalla jatkaen sitten lentoaan tien vieressä kasvavan taimikon yläpuolella, ohitsemme kohti korkeampaa puustoa. Käkihän se oli – kähisi pari kertaa lentäessään ja päästyään puuston suojaan kukkui kerran. Lento oli levotonta ja siipien muoto kuin bumerangilla. Jonkin ajan päästä kauempaa metsästä alkoi jälleen kuulua kukuntaa. Se löysi nähtävästi korkean puun, josta oli turvallista päästää ilmoille kevään julistus.

Joitakin vuosia sitten olin koiran kanssa aamulenkillä ja käki lensi aivan läheltämme samalla tavalla tien yli ja kukkui mennessään. Pari aamua sen jälkeen se parkkeerasi lähikuusen latvaan, josta se aloitti ohi kulkiessamme kukuntaansa. Ensimmäisen kukkuunsa jälkeen se kähisi ikään kuin selvittääkseen aamukarheaa kurkkuaan, minkä jälkeen kukkuut seurasivat kirkkaina toisiaan. Emme nähtävästi häirinneet sen aamukonserttia, sillä kukkuminen jatkui hyvän tovin vielä ohitettuamme puun. Tuona keväänä käki kukkui ahkerasti – harva se ilta ja aamu eikä se häiriintynyt rauhallisista jalankulkijoista.

Menneellä viikolla katselin ikkunasta pientä jäniksen poikasta, joka oli tullut iltapalalle pensasaidan viereen. Korvat pystyssä kuunnellen jokaista äkillistä ääntä se syödä puputti jotain maasta – ruohoa tai muuta vielä vähäistä kasvustoa. Tämä kevät on viileydestään huolimatta tai juuri siksi ollut luonnonkasveista nauttivalle myönteinen. Valkovuokot ovat vielä monin paikoin täydessä kukassa ja sinivuokotkin kukkivat vielä varjoisimmilla metsärinteillä. Pihan reunustan voikukat ovat vasta nupullaan ja kielon lehdet tötteröllä eikä kukista ole vielä tietoakaan.

Olen muutaman vuoden ajan harmitellut lähimetsässämme tehtyä hakkuuta. Varjoisat, sammalen reunustamat polut suurten kuusten suojassa olivat ihanan viileitä kulkea kesähelteellä. Syksyisin samoilta paikoilta löytyi monenlaisia sieniä suppilovahveroista lankojen värjäykseen soveltuviin veriseitikkeihin. Hakkuun myötä varjoisat polut ovat vain muisto, sillä kesähelteillä auringon kuivattama polku ritisee jalkojen alla kuivuuttaan eivätkä puut tarjoa enää suojaa armottomalta paahteelta. Kulkiessani kuluneena viikonloppuna näitä muuttuneita metsäpolkuja oivalsin kuitenkin yhden hyvän asian. Valon myötä polun vierustat olivat paikoin valkoisena valkovuokoista – puiden varjossa kukinta oli huomattavasti hillitympää.

Katseeni harhaillessa tietokoneruudulta ikkunan läpi avautuvaan näkymään takapihallemme tarkkailen usein pensaiden alla tonkivia rastaita. Pari päivää sitten huomioni kiinnittyi kuivaan sammalensekaiseen nurmikkoon, jossa olin havaitsevinani liikettä. Tarkensin katsettani ja sisiliskohan se siellä viipotti. Se pysähtyi hetkeksi aurinkoon ja pujahti sitten pensaan alle – liekö etsinyt kastematoja tai muita herkkupaloja lounaakseen. Myös koiranpentumme on löytänyt nuo pensaanaluset. Se löytää sieltä mitä mielikuvituksellisimpia asioita kasvien juurista talvehtiviin kovakuoriaisiin. Viimeksi löysin sen suusta kiiltävän kultakuoriaisen.

Kevät on mainiota aikaa tarkkailla luontoa, sillä kaikki on vielä niin uutta ja tuoretta. Kevään kukat erottuvat hyvin vielä talven jäljiltä värittömästä kasvustosta. Hyönteiset, linnut ja muut metsän sekä puutarhan elävät ovat touhukkaita – on kiire ehtiä lisääntyä ennen kuin kesä on jo ohi.

Ehkä me Pohjolan ihmisetkin elämme kesällä ylikierroksilla ja yritämme saada aikaan mahdollisimman paljon ja tehokkaasti – suoritamme kesää sekä unohdamme levätä ja ladata akkuja pitkää talvea varten. Tuleva kesä voisi olla erilainen, sellainen leppoisa ja laiskan luova kesä.

Vetäydyn itse koneen äärestä viikoksi – tavataan kahden viikon päästä :)

Leppoisaa kesän odotusta!

PS. Kotitonttu palautti handsfreeni viikonloppuna paikkaan, jossa säilytän sitä yleensä. Elämä on ihmeellistä :)

Lämpö on saanut luonnon vihertämään muutamassa päivässä.