Aprillia, aprillia

Kulunut viikonloppu aloitettiin aprillipäivällä, joka on puijaamisen juhlapäivä. Itse en tullut tällä kertaa huijatuksi, mutta aikaisempina vuosina olen kokenut sen kohtalon useita kertoja. Tänä vuonna sain uneliaamman puoliskoni ylös hieman normaalia aikaisemmin pienellä jekulla. Aprillipäivän huijaamiseenhan kuuluu, että huijaus paljastetaan lopuksi, ettei huijattu luule huijausta todeksi. Itse ajattelen myös niin, että onnistunut aprillipäivän huijaus on hyväntahtoinen jekku, jonka jälkeen sekä huijattu että huijaaja saavat hyvät naurut. Ilkeämielinen ja huijattavalle harmia tuottava huijaus eivät kuulu aprillipäivään.

Wikipedia kertoo aprillipäivän perinteen historian alkaneen 1500-luvulta Ranskasta, jossa vuonna 1582 siirryttiin gregoriaaniseen ajanlaskuun. Ranskalaisten uuden vuoden ajankohdan muutoksen katsotaan kuitenkin selittävän perinteen paremmin, mikä tapahtui jo ennen kalenterin muutosta. Kuningas Kaarle IX oli huomannut valtakuntaa kiertäessään, että eri puolilla maata vuosi alkoi eri aikaan vaihteluvälin ollessa maaliskuun alusta huhtikuun alkuun sekä jossain sijoittuvan pääsiäisen aikaan. Tämä aiheutti hankaluuksia esimerkiksi sopimuksia tehtäessä, minkä vuoksi vuonna 1563 artiklaan nro 42 liitettiin julistus, jonka mukaan vuosi alkaisi 1. päivä huhtikuuta. Tämä asetus tuli voimaan seuraavana vuonna. Uuden käytännön kohdistuessa vain yhteen merkkipäivään käytäntö loi hyvät mahdollisuudet pilailla niiden kustannuksella, jotka eivät hyväksyneet muutosta tai eivät tienneet siitä. Niinpä pilailukulttuuri saattoi saada alkunsa aprillipäivään ajoittuvista uudenvuodenlahjoista tai kutsuista olemattomiin uudenvuoden juhliin.

Aprillipäivän leviämisestä muihin Euroopan maihin ei ole selkeää käsitystä. Englannissa aprillipäivä oli vakiintunut jo ennen vuotta 1752, jolloin siellä omaksuttiin uusi ajanlasku. Keväinen hulluttelukulttuuri tunnetaan kuitenkin ympäri maailmaa ja sen perinteiden katsotaan olevan peräisin jo 1500-lukua edeltävältä ajalta. Roomalaiset viettivät Hilaria-juhlaa maaliskuun 25. päivä ja hindujen maaliskuun alussa vietettävä värien juhla, Holi, on ainakin yhtä vanha. Molemmille on tunnusomaista hilpeys ja sosiaalisen koodin keventyminen. Niinpä onkin oletettava, että 1500- ja 1700-lukujen ajanlaskun muutokset antoivat hyvän tekosyyn ilmaista vanhaa kevään tuloon liittyvää hilpeyttä ja hulluttelua.

Myös tiedotusvälineet antavat oman lisänsä aprilliperinteen ylläpitoon julkaisemalla pilailu-uutisia. Tänä vuonna tosin verkossa jalansijaa saaneet, tosiasioita vääristelevät valeuutiset saivat tiedotusvälineet joissain Euroopan maissa rajoittamaan pilailu-uutistensa julkaisua.

Kevääseen ja pääsiäiseen kuuluvat munat, sillä muna on uuden syntymisen symboli. Menneellä viikolla ostin naapuriltani tusinan viiriäisen munia, jotka keitin viikonloppuna salaattiin. Kuorin ne varoen ja säästin kuoret mahdollista munamosaiikkia varten. Sitten, jos ja kun saan tehtyä niistä jotain, jaan kuvan tekeleestäni täällä. Tein viikonloppuna lisäksi tuorejuustoa vuohenmaidosta (naapurilta sitäkin) sekä smoothia juustosta erottuneesta herasta.

Alan tuntea itseni hieman ruokahifistelijäksi – ehkä luomu- ja maalaissellaiseksi. Taidan kuitenkin olla hivenen liian laiska sellaiseen. Ruoan terveellisyys ja tarkoituksenmukaisuus ovat minulle tärkeintä ruoanlaitossa. En tunnusta pitäväni kovinkaan paljon ruoanlaitosta ja teen sitä lähinnä perheeni ja itseni hengen pitimiksi. Arkena se onkin lähinnä sitä, mutta viikonloppuna siitä saisi halutessaan sosiaalisen tapahtuman. Yritän kasvattaa itseäni näkemään asian sosiaalisen puolen.

Sumuista huhtikuun alkua :)

Keväinen salaatti: kurkku-viinirypäle-avokado-jäävuorisalaatti, joka on
koristeltu puolikkailla viiriäisenmunilla.