Purkkaa ja robotteja
Huomaan lipsuvani yhä enemmän ja enemmän viikoittaisista blogikirjoituksistani.
Elämää on kuitenkin myös blogin ulkopuolella eikä se mene aina käsikirjoituksen
mukaan. Viimeisimmän Pirren käsikirjoitus pitää myös kiireisenä, sillä olen
päättänyt, että se julkaistaan tämän vuoden aikana. Muutama mielenkiintoinen asia
herätti kuitenkin huomioni ja jaan ne tässä.
Kirjoitin tässä blogissani pari vuotta sitten vanhoista, jo syödyistä purukumeista. Pyörittelin
tuolloin ajatusta kestopurukumista purukumijätteen vähentämiseksi. Monikaan meistä
ei tule ajatelleeksi, että maapallolla käytetään vuosittain noin 20 miljardia
euroa purukumiin – tuotteeseen, joka heitetään lyhyen käytön jälkeen pois ja usein
luontoon.
Brittiläinen, yhden naisen idean pohjalta perustettu yritys, Gumdrop, on
kuitenkin kehittänyt ajatusta huomattavasti pidemmälle. Se on tuonut katujen
varteen käytetyille purukumeille tarkoitetut, ympäristöstä hyvin erottuvat, pinkit
keräilyastiat, joihin käytetyn purukumin voi pureskeltuaan laittaa. Näiden
keräilypisteiden vaikutuksesta kaduille päätyvän purukumijätteen määrä on
vähentynyt jopa 90 %. Yritys kierrätti viime vuonna 25 tonnia kumia – melkoinen
määrä. Näistä yritys jatkojalostaa esimerkiksi kumisaappaita, varvastossuja ja
kahvimukeja. Tarttuisiko joku yritys myös Suomessa, ksylitolpurukumin luvatussa
maassa, tähän ideaan? Se olisi kierrätystä parhaimmillaan.
Aiheesta voi lukea enemmän oheisesta linkistä, jonka kautta pääsee
myös niihin linkkeihin, joissa asiaa käsitellään tätä monipuolisemmin.
Hesari kirjoittaa tiede-sivuillaan ihmeaine grafeenista, jonka
ensimmäisiä käytännön sovelluksia saattaa olla hiusväri. Hiilen grafeenia tunnetumpi
muotohan on grafiitti, jota käytetään lyijykynissä. Grafeeni on atominohutta ”kanaverkkoa”,
jonka solmukohdat ovat hiiltä. Tutkija kuvaa sitä suureksi ja pehmeäksi hiililevyksi. Hiusten värjäyksessä kokeillun grafeenikalvon paksuus oli kaksi mikrometriä
eli millin tuhannesosaa, kun hiuksen paksuus on 50 - 100 mikrometriä.
Grafeenipohjaisen hiusvärin voi levittää hiuksiin nopeasti esimerkiksi
suihkuttamalla ja värjäys on valmis kymmenessä minuutissa. Nopean levityksen lisäksi
se poistaa hiuksista sähköisyyden. Grafeenilla on myös muita tulevaisuuden
innovaatioiden kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia (mm. lämmönjohtavuus ja antibakteerisuus),
joista voi käydä lukemassa alla olevasta linkistä.
Tavallisten hiusvärien toiminta perustuu siihen, että hiuksen pinta
avataan kemiallisesti, jolloin väri menee hiussuomujen alle. Grafeeni
puolestaan peittää hiuksen pinnan, jolloin se on hiuksille nykyisiä hiusvärejä lempeämpi.
Samaan periaatteeseen perustuvat myös luonnon hiusvärit, kuten henna – ne jäävät
hiuksen pintaan ja siten myös hoitavat hiusta. Tästä voisi päätellä, että
hiuksen pintaan jäävä hiusväri myös vahvistaa hiusta millin tuhannesosilla. Se
tuntuu vähältä, mutta jos ja kun päässä on satoja tuhansia hiuksia, sillä on jo
merkitystä. Grafeenipohjainen hiusväri pysyi kokeiden mukaan hiuksissa 30
shampoopesua. Tässä ajassa hiusten kestovärjääjä joutuu paikkaamaan tyvikasvua myös perinteisten
värien ollessa kyseessä.
Lisäksi perinteisissä hiusväreissä on melkoinen määrä erilaisia
kemikaaleja, joiden lyhenteiden merkitystä harva kuluttaja tietää tai jaksaa edes selvittää. Tutkimuksessa käytetty grafeeniväri koostui vedestä, grafeenioksidista,
hyytelömäisestä kitosaanigeelistä (saatiin äyriäisten kuorien kitiinistä) ja C-vitamiinista.
Ne olivat siis turvallisia, yleisesti käytettyjä yhdisteitä.
Grafeenipohjaisen hiusvärin tuloon menee varmasti vielä vuosia, mutta
se vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kokeilun arvoiselta sovellukselta.
En voi olla vielä lyhyesti mainitsematta Suomen sata mahdollisuutta
2018 - 2037 -raportista, josta löytyy lyhyt katsaus seuraavasta linkistä: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005645848.html
Raportti käsittelee teknologian mahdollisuuksia tulevaisuuden Suomessa.
Linkin lopusta löytyy myös linkki, josta pääsee lukemaan koko raportin.
Katsauksen lopussa olevat ammattinimikkeet kiinnittivät huomioni,
sillä ne ovat tätä hetkeä elävälle minulle vieraita ja huvittavia
– manipulointietsivä, kohinanpoistaja,
onnellisuusoperaattori, tekoälykatsastaja, peukutusmanageri, etiäistorjuntamestari
ja sijaismatkustaja.
Ammattinimikkeet toivat mieleeni Pitääkö olla
huolissaan? -ohjelman panelistin, joka mainitsi tulevaisuuden skörödervit ja
fiuudesamperit – menköön ne samaan kategoriaan yllä mainittujen ammattinimikkeiden
kanssa.
Luettuani jutun mietin, että tekeekö äärimmäisyyteen asti viety
teknologia ihmisistä onnellisempia. Epäilen vahvasti. Luonto, inhimillisyys, läsnäolo,
itse tekeminen, rauha ja hiljaisuus ovat asioita, jotka maadoittavat ihmisen juuri
elettyyn hetkeen. Teknologia on apuväline. Se ei voi eikä saa olla itse tarkoitus
– hyvä renki, mutta huono isäntä.
Onneksi en vielä tarvitse onnellisuusoperaattoria kertomaan minulle,
olenko onnellinen. Illalla voin kuulla metsälenkillä mustarastaan huilumaisen
äänen. Joutsenet ja kurjet puolestaan huutavat lähipelloilla ja -soilla. En kaipaa niitä kuullakseni kohinanpoistajaa.
Nautitaan kevään tulosta, vaikka se onkin ollut tänä vuonna hitaanlaista.
Kohta on jo toukokuu 🌞
 |
| Useana keväänä krookukset ovat tähän aikaan vuodesta täydessä kukassa, muttei tänä keväänä... |
Kommentit
Lähetä kommentti