Ajatusleikkiä historiasta :)

Luin sunnuntain lehdestä, että erään historioitsijan (Yunal Noah Harar) mukaan maanviljelys oli ihmiskunnan suurin virhe. Niinkö? Alakoulun historian tunnilla opetettiin ja opetetaan luultavasti yhä edelleen, että maanviljelyksen synty oli edellytys korkeakulttuurien synnylle. Maanviljelys oli metsästystä ja keräilyä tuottavampaa – ihmiselle  jäi aikaa miettiä ja pohtia sekä kehitellä erilaisia työtä helpottavia keksintöjä. Historioitsijan mukaan maanviljelys yksipuolisti ihmisten ruokavalion, lisäsi työnteon määrää ja terveysongelmia sekä altisti kulkutaudeille. Sen lisäksi maanviljelysväestö kärsi metsästäjiä enemmän epätasa-arvosta ja riistosta. Totta sekin.

Ilman maanviljelystä tuskin eläisimme niin mukavasti kuin nyt elämme – ei olisi tiedettä, kulttuuria eikä yhteiskuntaa.  Keräisimme henkemme pitimiksi tähän aikaan vuodesta ahkerasti marjoja ja sieniä sekä metsästäisimme – kuten osa meistä tekee nytkin, mutta lähinnä harrastuksena. Emme löhöilisi sohvalla katsomassa televisiota tai näppäilisi tietokonetta, tablettia tai kännykkää, sillä niitä ei olisi :o

Ihmisen valinta noin kymmenen tuhatta vuotta sitten aiheutti kuitenkin silloisille ihmisille tuhansien vuosien kurjuuden. Jos sen ajan ihmiset olivat tienneet sen etukäteen, he eivät ehkä olisi valinneet maanviljelystä, vaan liikkuvan elämän riistan mukaan. Tämä valinta olisi merkinnyt nyky-yhteiskunnassa sitä, että ylipaino-ongelmat olisivat terveellisen ruokavalion myötä taaksejäänyttä elämää. Saasteet, väestön liikakasvu, luonnonvarojen tuhlaaminen sekä ilmakehän lämpeneminen olisivat myös tuntemattomia käsitteitä. Toisaalta lainalainen yhteiskunta, terveydenhuolto ja avaruuden tutkiminen sekä monet muut asiat olisivat jääneet toteutumatta. Molemmilta puolilta voi luetella lukemattomia asioita, jotka eivät olisi toteutuneet – sekä hyviä että huonoja. Asiat ovat kuitenkin harvoin mustavalkeita – niissä on sävyeroja. Suo siellä, vetelä täällä.

Mieleeni on jäänyt myös lehtiartikkeli (HS Tiede, 9.12.2015), jossa kerrottiin valonnopeuden vaikutuksesta historiaan. Artikkelissa esiteltiin mielenkiintoinen ajatusleikki, jossa valon nopeus olisi nykyisen 300 000 kilometrin sekuntinopeuden (tyhjiössä) sijaan sata metriä vuosisadassa. Tällöin näkisimme parin kilometrin päässä Hannibalin elefantteineen ja runsaan neljän ja puolen kilometrin päässä faaraoiden ajan Egyptin. Miten kätevää tämä olisikaan esimerkiksi koulujen historian opetuksessa. Opettaja veisi oppilaansa korkealle mäelle tai näkötorniin ja opettaisi asiat todellisista tapahtumista. Selkeä sää edistäisi historian opiskelua ja historian tunnit voitaisiin sumuisina päivinä korvata muilla tunneilla. Selkeinä päivinä koko luokka voisi lähteä eväsretkelle tutustumaan historian kiehtovaan maailmaan. Kukaan ei voisi vääristää historiaa, sillä asiat voitaisiin tarkistaa kiikareilla. Näppärää ;)

Olisi toisaalta kiusallista nähdä edellisen päivän, viikon tai kuukauden ajan tapahtumat selkänsä takana – varsinkin, jos ne olisivat sellaisia, jotka haluaisi unohtaa :o

Avaruus on niin valtava, että näemme Kuun sellaisena kuin se oli 1,25 sekuntia sitten ja Andromedan galaksin sellaisena kuin se oli 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Valon matka näistä kohteista halki avaruuden kestää tuon ajan. Tähtitieteilijöiden tehokkaat teleskoopit pystyvät näkemään galakseja, jotka olivat olemassa jo paljon ennen kuin Maa ja Aurinko syntyivät – jopa 13,8 miljardin vuoden päähän. Huh huh! Näitä ajatellessani tunnen itseni kovin pieneksi sekä mietinnät ”Mitähän tänään syötäisiin?” tuntuvat kovin mitättömiltä ja toisarvoisilta.

Palasin jo sfääreistä ja viimeisteltyäni tämän kirjoituksen ajattelin leikata jälleen yhden poikamme kotiin jättämistä t-paidoista trikookuteeksi, joista suunnittelin virkkaavani nuorelle parille maton joululahjaksi. Kuteen leikkaaminen on hyvää vastapainoa kirjoitustyölle. Huomasin juuri, ettei jouluun ole kuin vajaa neljä kuukautta aikaa – ehkä leikkaan useamman t-paidan päivässä nykyisen yhden sijaan :)

Mikähän historiallinen tapahtuma tuon mäen takaa löytyisi ;)