Poikaset muuttavat pesästä...

Olen viettänyt kuluneen reilun viikon enemmän tai vähemmän tietokoneen ääressä kirjoittaen viimeisiä lukuja viidenteen Pirre-kirjaan. Tänään se sitten loppuu – käsikirjoitus. Kirjoitan viimeisen sivun kirjan viimeiseen lukuun. Tänään se sitten alkaa – käsikirjoituksen editointi eli suomeksi sanottuna sen muokkaaminen. Kirjahyllyssä odottaa lukematon Agatha Christien dekkari sekä kolme nostalgista 1940-luvulla kirjoitettua (ja painettua) Eeva-kirjaa, jotka ostin kirpputorilta kesälomamatkallamme – puhumattakaan muista lukemista odottavista kirjoista. Tämä muokkausprojekti on vain ensin hoidettava pois alta…

Aamulla intensiivinen kirjoitustyö karvasteli kuitenkin silmiä. Niinpä kaivoin pakastimen ylähyllyltä silmien viilentämiseen ja rauhoittamiseen joskus vuosia sitten hankkimani pellavansiemenpussin (silmien muotoon ommellun), jonka asetin silmilleni kymmeneksi minuutiksi. Se tekikin hyvää – silmäni olivat kuin uudet (likinäköisyys pysyi tosin ennallaan ;)).

Vanhin poikamme muutti viikko sitten tyttöystävänsä kanssa omaan asuntoon. Ajattelin, ettei se tunnu enää missään, kun hän on armeija-aikanaan sekä sen jälkeen loistanut säännöllisesti poissaolollaan lukuun ottamatta huoltokäyntejä – siis pyykin tuomista pesuun sekä ruokatäydennyksiä. Nyt hän pesee itse pyykkinsä sekä ostaa ja laittaa itse ruokansa (yhdessä tyttöystävänsä kanssa). Hienoa! Sanotaan, että lapset itsenäistyvät vasta sitten, kun he muuttavat kotoaan – pitänee paikkansa. Vaikka meidän välinen etäisyytemme on vaivaiset seitsemän kilometriä, on napanuora napsahtanut viime vuosien ohenemisen jälkeen lopullisesti poikki – siltä ainakin nyt tuntuu.

Kävimme kuluneena viikonloppuna katsomassa nuorenparin asuntoa. Osasin odottaa, että sisustuksen värit ja niiden sävyt olisivat hillittyjä. Poikamme totesikin useita kertoja viime vuosien aikana omasta asunnosta puhuttaessa, että hänen asuntonsa ei tule olemaan värikäs. Hän kertoi olevansa kyllästynyt kotona vallitsevaan sateenkaaren värimaisemaan. Niinpä. Itse pidän väreistä, minkä lisäksi olen tavattoman laiska sisustaja. Jos löydän sisustukseen sopivan seinävärin, tapetin, huonekalun, verhot tai muun elementin, se pysyy sisustuksessa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Keittiömme ja olohuoneemme verhot ovat liki kymmenen vuoden takaa – eiväthän niiden väritkään ole vielä haalistuneet :D

Lapsuudenkodissani asuin vuotta vanhemman siskoni kanssa samassa huoneessa. Hän tuskastui säännöllisesti huonejärjestykseemme ja halusi muuttaa ja usein muuttikin huonekalujen paikkoja sekä teki muita sellaisia muutoksia, mitä kahden hengen huoneessa suinkin pystyi tekemään. Mielestäni se oli turhaa ja aikaa vievää touhua. Minulle kelpasi hyvin vanha järjestys – uuden muuttaminen oli niin vaivalloista. Minun puoleni huoneesta pysyikin usein muuttumattomana, jos se vain suinkin oli mahdollista.

Käydessämme käytännöllisemmän puoliskoni kanssa viikonloppuna täydentämässä ruokavarastojamme ostin paikallisen marketin tarjouslaarista sukkapaketin sekä miehelleni että nuoremmalle pojallemme. Palasin kuitenkin hetken päästä takaisin ja otin laarista vielä kolmannen sukkapaketin – sille viikko sitten kotoa muuttaneelle :)

Vielä kesälomamuistoja - ikikukka Aurajoen rannassa ;)