Kahvinkeitin on tärkeä kapine

Tämän vuoden tammikuussa ostimme uuden kahvinkeittimen, vaikka vanha toimi vielä aivan hyvin. Tämän taustalla oli parempimuistisen puoliskoni sitkeä myyntipuhe. Hän oli unohtanut viimeksi kuluneen vuoden aikana kahvinkeittimen päälle muutaman kerran ja halusi ennaltaehkäistä mielessään syntyneen uhkakuvan tulipalosta, jonka aiheuttajana olisi päälle unohtunut kahvinkeitin.

Niinpä lopulta menimme kauppaan ja valitsimme vähintään samantasoisen keittimen varustettuna virtakytkimen aikakatkaisulla… Tai mieheni valitsi, sillä jätin lopullisen ratkaisun hänelle, sillä hänhän sitä uutta keitintä vaati. Uuden keittimen ostosta on nyt noin seitsemän kuukautta aikaa ja sen uuden, silloin ostetun jälkeen meillä on menossa kolmas keitin. Ensimmäinen keitti liian haaleaa kahvia ja toinen lopetti keittämisen kokonaan. Nyt jännitämme, kuinka kauan tämä kolmas keittää meille kahvia. Takuu tosin on toiminut mainiosti, sillä toimimattomien keittimien tilalle olemme saaneet nopeasti uuden eikä valmistaja ole halunnut toimimattomia takaisin. Nyt varastossamme on kuitenkin kolme kahvinkeitintä – vanha ja toimiva, haaleaa kahvia keittävä sekä toimintalakon tehnyt, josta voi kuitenkin käyttää varaosina vesisäiliön, pannun sekä suodatinsuppilon.

Tämän lisäksi varastossamme on kaksi ylimääräistä leivänpaahdinta fiksumman puoliskoni ostettua uuden paahtimen epätasaisesti paahtavan tilalle – kaksi kertaa. Jos jatkamme tätä tahtia, perustan alakerran varastoomme kodinkonemyymälän – kierrätys sellaisen.

Istuimme fiksumman puoliskoni kanssa kahvilla keittiön pöydän ääressä vastakkain. Puolisoni siirtyi jonkin ajan päästä istumaan viereeni nähdäkseen paremmin televisiosta tulevan ohjelman. Mietimme siinä samalla, että mikä ero on sanoilla vierekkäin ja rinnakkain. Suomen kielessä ne ovat synonyymejä ja rinnakkain saatetaan korvata myös sanalla rinnatusten. Mutta jos ajatellaan ilmaisua rinnakkain sanatarkasti, se voisi tarkoittaa myös rinnat vastakkain. Sanan tässä merkityksessä voisi tosin herättää hilpeyttä sekä jopa paheksuntaa istua julkisella paikalla rinnakkain ;D

Kuluneen alkusyksyn olen ollut miltei naimisissa Pirren kanssa, sillä vakaa tavoitteeni on julkaista viides osa syyskuun loppuun mennessä. Niinpä monet yleensä tähän aikaan syksystä toteuttamani käsityöt ovat jääneet aikaan ”Pirre vitosen jälkeen”. Laitoin eilen jalkaani ulkoa ”alligaattorit” (lue: Crocsien jäljitelmät) edellisyönä Etelä-Suomea kurittaneen sateen jäljiltä ja nehän olivat – yllätys yllätys – täynnä vettä, mitä en ajatuksissani huomannut. Siitäpä sainkin syyn vaihtaa kastuneiden sukkien tilalle kesällä äitini minulle neulomat jämälankasukat, joista kuva alla. Kunhan saan Pirren päiväjärjestyksestä, teen omista jämälangoistani jotain kivaa tai sitten hyödynnän eilen lasipurkkiin sipulinkuoriveteen värjäytymään laittamani langat. Toisaalta lukemattomat keskeneräiset käsityöt odottavat tekijäänsä…

Luovaa ja mielikuvitusrikasta syyskuun alkua :)

Lankojen loput hyötykäyttöön :)