Vanhoja tapoja sekä kynttilänvaloa


Havahduin kummalliseen rämisevään ääneen ja hetken luulin kallioporarin eksyneen pihallemme poraamaan olematonta kalliota. Räminä jatkui ja äänen lähde tarkentui keittiöön, jonne menin pikimmiten selvittämään tilannetta. Äänen lähteeksi paljastui lopulta kahvinkeittimemme – se kolmas versio. Yritin sammuttaa epätoivoisesti vedenpuutteesta kärsivää keittintä, mutta se ei totellut virtanäppäintä ja viimeisenä keinona kiskaisin pistokkeen seinästä – keitin vaikeni. Laitettuani pistokkeen takaisin pistorasiaan keitin totteli jälleen virtanäppäintä. Joko keittimellämme oli oma tahto tai meillä kummitteli… tai viimeajat hiljaiseloa viettänyt kotitonttumme oli aktivoitunut.
Kerroin kahvinkeittimen toilailusta fiksummalle puoliskolleni, joka uskoi lopulta kertomukseni – pienellä varauksella tosin. Kunnes kahvinkeitin ilmoitti kuluneena viikonloppuna omasta tahdostaan myös hänelle. Ihmettelimme, että mikä mahtoi tehdä kahvinkeittimistämme joko toimimattomia tai hulluja ja hyperaktiivisia. Olisiko tämäkin tapaus raportoitava laitevalmistajalle? Ja uskottaisiinko meitä – yksi haaleaa kahvia keittävä, yksi toimimaton ja yksi oma-aloitteinen keitin? Uskomattomaltahan se kuulosti… Kunnes fiksumpi puoliskoni teki löydön. Keittimen takaosassa oli piilossa virtakytkin, josta virta olisi käyttöohjeen mukaan katkaistava aina, kun lopetti keittämisen – ei siis riittänyt, että virran sammutti näkyvillä olevasta virtanäppäimestä.
Nyt sen sitten tiedämme. Jospa keitin ei enää pärisisi yksikseen – toivottavasti :)

Sytytin pimenevän syysillan tunnelmanluojaksi kynttilöihin tulia. Tikkuaski oli tavanomaisesti puolillaan palaneita tikkuja, jotka olivat tosin eri suuntaan kuin palamattomat palamattomien löytämisen helpottamiseksi. Jätän tavoilleni uskollisena vähän palaneet tikut askiin sytyttäessäni kynttilöitä tai tulta hellaan. Kärsivällisempi puoliskoni on huomauttanut minulle tavastani aina silloin tällöin yhteisten vuosiemme aikana, mutta eihän vanha koira opi uusia temppuja (ei ainakaan tämä). Laitan yhä tikkuaskiin ne vähän poltetut tikut – ihan vaan niitä kertoja varten, kun sytytettävänä on useita kynttilöitä eikä yksi tikku riitä. Kynttilän liekistä sytytän sitten vähän poltetun tikun, jolla sytytän ne loput kynttilät. Kätevää, eikö vaan – ainakin minun mielestäni. Mieheni ei ole ymmärtänyt, saati omaksunut tapaani, mutta ei jaksa siitä enää huomauttaa. Fiksu mies :)
Olemme molemmat luopuneet yhteisten vuosiemme aikana useista turhista ja ärsyttävistä tavoistamme, kuten käytettyjen purukumien pöydälle (tai sen alapintaan) jättämisestä, kaapin ovien auki pitämisestä tai tyhjien vessapaperirullien jättämisestä vessaan. Meillä on kuitenkin molemmilla omat hammastahnatuubit :D

Tein kuluneella viikolla parista lasipurkista kynttilälyhtyjä koristelemalla ne munamosaiikilla. Löysin ohjeen munamosaiikkiin Ihana-lehdestä (2/2016), jossa kyseisellä tavalla oli tehty pahvista jääkaappimagneetteja. Kokeilin samaa tekniikkaa lasipintaan ja se toimi – lasipurkeista tuli mainioita kynttilälyhtyjä. Alla lyhyt ohje, jos joku haluaa hyödyntää ylimääräiset lasipurkit keittiön kätköistä.
Kynttilälyhtyyn tarvitset lasipurkin lisäksi vesiliukoista liimaa (Erikeeper tmv.), puhtaita kananmunankuoria (kalvo poistettu sisäpuolelta), vesi- tai peitevärejä tai muita vesiliukoisia värejä sekä spraylakkaa. Kananmunankuorien kalvo lähtee parhaiten tuoreena, mutta jos kuoret ehtivät kuivua, kastele ne, niin kalvot irtoavat. Huomioi vielä, että väri tarttuu kuoren sisäpuolelle paremmin kuin ulkopuolelle.
Sivele lasipurkin pintaa liimaa pieni alue kerrallaan, ettei se ehdi kuivua ennen kuorenpalojen laittoa. Laita sitten liimattuun lasipintaan kuoren pala ja paina se siihen kevyesti, jolloin kuori rikkoontuu pieniksi palasiksi. Voit halutessasi liikutella kuorenpalasia haluamiisi kohtiin sekä varmistaa niiden tarttumisen liimapintaan grilli- tai hammastikulla. Käytyäsi näin lasipurkin pinnan läpi anna liiman kuivua rauhassa. Jos kuoren paloissa on häiritseviä, teräviä reunoja, pintaa voi liiman kuivuttua hioa varovasti hienolla hiomapaperilla, mutta se ei ole välttämätöntä.
Liiman kuivuttua maalaa munankuorimosaiikkipinta, mutta vältä liikaa veden käyttöä, etteivät kuorenpalat irtoa. Värin kuivuttua voit lakata pinnan tehdäksesi siitä kestävämmän.
Voit myös tehdä purkin suulle rautalangasta ripustuslenkin. Muista kuitenkin tehdä siitä tarpeeksi tukeva.

Tunnelmallisia syysiltoja kynttilänvalossa :)

Tunnelmavaloa munamosaiikkilyhdyissä :)

Kommentit