Hämähäkinseittiä ja värjättyjä lankoja

Viileän yön aikaansaama kaste oli tuonut kaikki hämähäkinseitit esiin metsässä – se näytti olevan täynnä hämähäkkien asuntoja. Puut, pensaat ja varvut muistuttivat hämähäkkien kylää, jossa oli pieniä, majaa muistuttavia seittejä lomittain monessa kerroksessa. Majojen asukit odottivat saalista tai lepäsivät hievahtamatta paikoillaan. Tarkkailtuani yhtä hämähäkkiä hetken mietin, että mahtavatko ne nukkua. Ehkä hämähäkin fysiikka ja aivotoiminta eivät tarvitse lepoa ja unta samalla tavalla kuin ihmisen vastaavat toiminnat. Kukapa tietää – ehkä hämähäkkitutkija? Olisiko Spiderman alkusoittoa hämähäkkimäiselle, nykyistä tuottavammalle ihmistyypille - evoluutio töihin ;)

Hämähäkinseitti on vahvaa ainetta. Tiede-lehden artikkelin (8/2012) mukaan seittilanka on monta kertaa vahvempaa kuin saman vahvuinen teräslanka sekä noin kaksi kertaa joustavampaa kuin nylonkuitu. Lisäksi se voi venyä katkeamatta yli 30 % pituudestaan ja on sitkeämpää kuin kumi. Kahden sentin paksuisella seittiköydellä voisi vetää jumbojettiä. Huh huh – seittiproteiinit päihittävät ihmisten kehittämät synteettiset materiaalit mennen tullen :o

Laitoin pari viikkoa sitten lankaa värjäytymään kahteen lasipurkkiin sipulinkuori- ja ruusunterälehtiveteen. Tarkoitukseni oli poistaa langat purkista viikon jälkeen, mutta aika meni nopeammin kuin huomasin – lähes kolme viikkoa hujahti hetkessä. Eilen sitten huuhtelin langat. Ne olivat säilyneet hyvin – purkeista ei löytynyt hometta eikä muutakaan epämiellyttävää, sillä täytettyäni lasipurkit kiehuvalla väriliuoksella suljin välittömästi niiden kannet. Tällöin purkkeihin syntyi tyhjiö. Langat olivat tosin värjäytyneet epätasaisesti, sillä en muistanut heilutella niitä kovinkaan usein, mutta itse asiassa parempi niin – pidän värin vaihtelevasta sävystä ;)

Ruusunterälehtivärjäys oli kokeilu enkä sen perusteella suosittele niitä värjäykseen, sillä vesiliukoinen punainen väri (antosyaani) muuttuu villalangassa usein harmaaksi – niin nytkin. Käytän siis jatkossakin ruusun terälehdet pelkästään kasvoveteen, sillä siinä se toimii.

Nyt olen nähnyt kaiken – näin ainakin uskon. Ajellessani viime viikolla kotiin päin minua vastaan pyöräili jo ajat sitten keski-iän ylittänyt, harmaantunut mies. Ikäihmisen pyöräily ei sinällään ole mitenkään tavatonta, mutta tämä tapaus ajoi käsittä. Itse en kyseistä taitoa ole koskaan opetellut (lue: en ole koskaan uskaltanut kokeilla). Minulta ei onnistu edes vasemmalla kädellä ajaminen kuin hyvin huterasti. Asuessani nuorena opiskelijana Helsingissä valitsin pyöräreitit yleensä siten, ettei suuntamerkkiä tarvinnut näyttää kuin vasemmalla kädellä, jolloin oikea käsi hoiti ohjaamisen.

Enkä enää edes suunnittele opettelevani ajamaan vasemmalla kädellä saati sitten käsittä. Jätän ne opettelut nuoremmille – tai tuollaisille pelottomille senioreille :)

Majoja sitkeästä materiaalista :)