Kasvovettä kotikonstein

En olisi uskonut, mutta pakkohan se on uskoa, kun omin silmin näkee ja kokee. Kyse on siis kuorintasukista, joista kerroin viikko sitten. Aluksi jaloissani ei tapahtunut minkäänlaisia muutoksia, jos normaaleja karheampia kantapäitä ei huomioida. Keskiviikkoisen saunomisen seurauksena jalkateräni alkoivat muistuttaa kuorineen keitettyjä perunoita siten, että pystyin kuorimaan jalkaterien ihon, kuten kuorin keitetyn perunan – nahka lähti levyinä vetämällä. Lauantaisen saunomisen jälkeen istuinkin jo lattialla ”kuorimassa” jalkojani ja täytyy tunnustaa, etteivät kantapääni ole vauva-aikojen jälkeen olleet kertaakaan yhtä pehmeät kuin nyt. Sukat toimivat ja lopputulos oli luvatunlainen.

Jos tiedossa on kesäjuhlat, joihin laittaisi mielellään sandaalit, mutta karheiden kantapäiden ja jalkapohjien vuoksi ei ilkeä, voi unohtaa niiden häpeilyn. Tämän yhden kokemukseni perusteella voin suositella sukkia kaikille sandaalin käyttäjille ja muillekin pehmeät jalkapohjat haluaville. Itselläni kuoriutuminen kesti viikon, mutta varaisin käsittelyyn kuitenkin pari viikkoa, etteivät sandaaleista roikkuvat nahkarepaleet pilaa juhlatunnelmaa :O

Tuotemerkkiä en tässä mainosta, mutta voin ilmoittaa sen pyydettäessä vaikkapa sähköpostitse.

Ruusut kukkivat jälleen pihalla. Ruusupensaiden läheisyydessä tuoksu on varsinkin iltaisin huumaavan ihana ja päivisin niistä ravintoa hakevien hyönteisten pörinä melkoinen. En malta olla pensaiden ohi kulkiessani pysähtymättä ihailemaan niiden työskentelyä, joka lakkaa vasta illalla auringon vaipuessa metsän taakse. Samassa kukassa pyörii usein kaksikin kimalaista sulassa sovussa jalkojen vasut täynnä siitepölyä.

Keräsin eilen jo parhaimman kukintansa lopettaneiden ruusujen terälehtiä vatiin ja valmistin niistä ”ruusuvettä”. En tiedä, miten kosmetiikkateollisuudessa ruusuvesi valmistetaan, siksi lainausmerkit. Sulloin kaksi muutaman desin lasipurkka miltei täyteen ruusun terälehtiä, joiden päälle lisäsin sitten kiehuvan kuumaa vettä. Sen jälkeen suljin kannet ja jätin purkit jäähtymään. Suodatin jäähtyneen ruusunpunaisen veden suodatinpaperin ja tratin läpi jääpalapusseihin sekä ylijääneen pieneen lasipulloon, jotka vein viilenemään jääkaappiin. Viileät jääpalapussit laitoin pakkaseen ja pullossa olevan ruusuveden käytän viikon sisällä kasvovetenä. Laitoin tyhjentyneeseen ja pestyyn 50 ml:n kasvovoidepurkkiin vanulappuja (4-6), joiden päälle kaadoin pullosta ruusuvettä niin, että ne kostuivat. Aamuisin jääkaappikylmä ruusuvesivanulappu virkistää ja, jos ei ole herkkä tai allerginen, voi varovasti taputella myös silmänympäryksensä lapulla.

Ruusu on ihanteellinen kuivalle (ja aikuiselle) iholle. Rasvaiselle iholle voi käyttää ruusun sijaan siankärsämöä ja herkälle iholle piharatamoa. Näitä kasveja voi myös yhdistää, esimerkiksi rasvaisen ja herkän ihon kasvoveteen voi laittaa sekä siankärsämöä että piharatamoa. Kasvoveden vahvuuden voi säätää itselleen sopivaksi – laimentaminen onnistuu keitetyllä vedellä. Suosittelen säilyttämään itse tehdyn kasvoveden jääkaapissa ja sielläkin korkeintaan viikon – bakteerikasvusto pullon pohjalla kertoo parasta ennen -ajan-kohdan olevan ohi.

Keväällä saimme pihakoivusta mahlaa niin runsaasti, ettemme ehtineet nauttia kaikkea, vaan pakastin loput jääpalapusseihin. Olen käyttänyt mahlajääpaloja kasvovetenä tänä keväänä ja ruusujen kukinnan loputtua syksyllä aion tehdä ruusuvesijääpaloille samoin. Laitan jääpalan tyhjään ja puhdistettuun 50 ml:n kasvovoidepurkkiin sekä sulamaan jääkaappiin. Sitten laitan sulaneeseen mahlaan / ruusuveteen 4-6 vanulappua ja säilytän purkin jääkaapissa. Näppärää ja virkistävää :)

Luin jostakin (en muista mistä), että koivusokeri vahvistaisi ihon rakennetta ja hidastaisi ikääntymistä. Tiedä häntä, mutta koivun mahlassa sitä luulisi olevan. Kun tähän lisätään vielä ”vauvanihoiset” kantapääni, olen nuorekkaista nuorekkain ;)

Tervetuloa kesä!

Ruusuvettä ja raaka-ainetta siihen sekä kesän työmyyrä :)