Kielestä on moneksi ;)
Alla on katkelma äidin ja täysi-ikäisen nuoren miehen keskustelusta puolen päivän jälkeen, iltapäivän puolella.
- Huomenta.
- No, wittu.
- Alkaa olla jo aika nousta ylös.
- Joo, joo – wittu, saatana.
Hiljaisuus ja jonkin ajan päästä
parven portaat narisevat. Nuori mies avaa ja sulkee jääkaapin oven.
- Äiti, voisitko sä tehdä mulle
smootia?
- No, wittu.
(Jos et voi lyödä heitä, liity heihin.)
Seuraava katkelma tapahtuu autossa
kymmenen minuutin automatkalla rautatieasemalle. Äiti vie nuoren miehen junalle
ja matkan aikana hän juttelee harvakseltaan saamatta vastausta nuoren miehen keskittyessä
puhelimeensa. Lopulta ollaan asemalla ja äiti toistaa vähän aikaisemmin esittämänsä kysymyksen.
- Vittu, oo ees vähän aikaa hiljaa!
- Kysyin jo kahdesti, että moneltako
pääset?
- Mitä vittua se sulle kuuluu!
- No, hommaa sitten itse kyyti kotiin.
Autossa vallitsee hiljaisuus äidin ajaessa
asemalle ja pysäköidessä auton. Nuori mies asettelee kuulokkeita korvilleen, valitsee
puhelimestaan sopivaa musiikkia ja laittaa puhelimen taskuunsa.
- Mukavaa päivää, äiti toivottaa
nuoren miehen avatessa auton oven.
- No, wittu – haista paska. Mä painun
helvettiin.
Auton ovi sulkeutuu ja äiti mutisee
vinosti hymyillen:
- Minäkin tykkään sinusta.
Nuorten (ja miksei vähän
vanhempienkin) rakastamaan vittu-sanaan liittyy yllättävän paljon merkityksiä.
Äänenpaino, ääntämys (w vai v) ja tunnetila määräävät pitkälti sen merkityksen
ja olen huomannut näiden vuosien aikana, joina lapseni ovat kasvaneet lapsista nuoriksi
ja nuoriksi aikuisiksi, miten monivivahteinen sana se on. Pehmeästi sanottuna (No,
wittu! tai pelkästään wittu huutomerkillä tai ilman) se voi korvata esimerkiksi
tervehdyksen sekä hyvän huomenen ja hyvän yön toivotukset, toimia myöntävänä
vastauksena kysymykseen tai ilmaista yllättyneisyyttä tai ihailua. Se voi myös
korostaa määrää tai ominaisuutta (witusti – myönteinen esim. witusti rahaa tai
vitusti – kielteinen esim. vitusti hommia) tai määrittää ominaisuuden määrää
(witun kaunis tai vitun ruma).
Kovalla veellä ja yksistään sanottuna (vittu)
se toimii vieläkin lähinnä alkuperäisessä merkityksessään kirosanana ja
naisen sukuelinten halventavana nimityksenä tai jonkin toisen sanan
negatiivisena määreenä (vitun kurppa, vitun auto, vitun homo jne.), kuten aikaisemmat
esimerkit osoittavat. Muut kirosanamme eivät ole yltäneet huomioideni mukaan
näin monipuoliseen ilmaisumuotoon. Suomen kieli muuttuu kuitenkin jatkuvasti – voi olla,
että tulevaisuuden sukupolvet pärjäävät pelkillä kirosanoilla. Näin
suomenkielestä tulisi yksi maailman helpoimmin opittavista kielistä ja sen
oppiminen olisi kaiken lisäksi vielä hauskaa – kiroillen kielitaituriksi.
Witun mukavaa alkanutta viikkoa J
Pakkasviikon saatteeksi lämpöä kuvan keinoin,
ettei kylmyys alkaisi wituttamaan.
|
Kommentit
Lähetä kommentti