Koiran ajatuksia ;)
Aamu oli sumuinen. Pihan nurmikko oli märkää yökasteesta lähtiessäni koiran kanssa lenkille. Kasvustoon tiivistyneestä kosteudesta johtuen hämähäkkien verkot näkyivät selvästi. Tien varren heinikon, metsän varvikon ja puiden oksiston asujaimisto oli runsas. Risukasoihin ja puiden taimiin kudotut kerrostalot muodostivat metsän aluskasvillisuuteen hämähäkkien kyliä, joita metsä oli täynnä. En uskaltanut poiketa polulta, etten olisi rikkonut näitä taitavasti kudottuja rakennelmia, joita oli joka paikassa polun vierellä. Metsässä kulkija näkee todellisuudessa vain pienen osan siitä, mitä metsä kätkee sisäänsä. Vaikka kuljen metsässä päivittäin, löydän sieltä melkein joka kerta jotakin, mitä en ole aikaisemmin huomannut. Keskittyminen hetkeen lienee se juttu, jonka lapset ja eläimet osaavat. Ehkä me aikuiset olemme sen jossain vaiheessa unohtaneet… Sen taidon voi kuitenkin opetella uudestaan. Loppukesän aurinko lämmitti vielä terassin pöydän ääressä istujia. Keskustelimme fiksumm